"Ruusut eivät tiedä mitään ajasta; ne vain ovat. Mutta mitä tekee ihminen? Hän siirtää
tuonnemmaksi ja muistaa. Hän ei elä nykyisyydessä vaan kaipaa taaksensa katsellen
menneisyyttä tai yrittää varpaisillaan kurkistaa tulevaisuuteen, ympärillä olevista
rikkauksista huolimatta." (Ralph Waldo Emerson)
Tyytymättömyyteni kumpuaa kyvyttömyydestäni "vain olla". Mieleni vaeltaa menneiden
parissa ja etsii tulevaisuudesta jotain, mikä antaisi tyydytyksen tunteen tähän hetkeen.
Tämä hetki ei koskaan ole riittävän hyvä. Tuijottelen mitään näkemättömin silmin tyhjyyteen.
Ja eräänä päivänä huomaan ajan käyneen vähiin.
Mihin kadotin kaikki nuo hetket, joista muodostui elämäni?
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti