"Kun elämä ympärilläsi hiljenee ja joudut kauhun valtaan: kun näet että työ on ollut vain
pakoa ahdistuksesta ja vastuun karttamista, lähimmäisen rakkaus vain kehnosti naamioitua
masokismia: kun tunnet arosuden vahingoniloiset, julmat sydämenlyönnit rinnassasi - älä
silloin turruta itseäsi lähtemällä uudelleen etsimään työn kiirettä. Pidä sitä vastoin kuvasta
kiinni, kunnes olet päässyt sen pohjaan." (Dag Hammarskjöld)
Miten paljon ja kuinka kiireesti me pakenemmekaan totuutta, joka sisältämme kurkistaa. Se
mikä ei ole "kaunista katseltavaa" pelottaa meitä.
Kaikki minkä kiellämme ja mitä pakenemme itsessämme jää kolkuttelemaan "oven taakse".
Olo on ahdistunut, tuskainen.. Fyysinen olemus kipuilee.
"Kun sielu on mykkä, niin ruumis puhuu", näin viisaasti on joku sanonut, ja tuon me saamme
allekirjoittaa aina, kun peittelemme jonkin puolen itsestämme.
Vapaus alkaa siitä, että tunnustaa omaksensa senkin puolen itsessään, joka ei ole rakastava ja
hyvä, vaan julma ja tuhoava.
Vain "pahuutensa" tunnistava voi olla rauhallinen, tyyni ja vakaa. Tiedostamaton ei ohjaa
hänen käytöstään.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti