"Paradoksi piilee siinä, että koska meille on annettu tietoisuuden piinallinen lahja, kiinnitämme
tarkkaa huomiota maailmankaikkeuteen, vaikka se ei ole kiinnostunut meistä. Olemme olentoja,
jotka haluavat palavasti selvittää asioiden merkityksen ja jotka elävät ilmeisen tarkoitukset-
tomassa maailmankaikkeudessa." (Richard Holloway)
Tässä me seisomme olemattomalla pläntillä, maapallolla ja kuvittelemme olevamme tärkeitä.
Yllemme levittäytyvä äärettömyys ei meitä hetkauta.
Paitsi joskus, kun aavistelemme, että kohtaamme kuoleman ennen pitkään. Silloin nostamme
katseemme taivaalle ja kysymme itseltämme: mitäköhän tuolla on?
Ja sitten tulee se taju, joka kertoo omasta olemattomuudestamme, mitättömyydestämme ja
kaiken turhuudesta.
Ei ole enää mistä "pitää kiinni", on kammottavaa huomata olevansa "vain henkäys" kaikkeu-
dessa, jonka laajuus ylittää ihmismielen käsityskyvyn.
Erakkomunkin tavoin voimme vain tarttua toisiamme kädestä ja todeta: Veljet, siskot
itkekäämme.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti