"Ne jotka pelkäävät kuolemaa, tekevät mahdottoman tempun: he kuvittelevat olevansa todis-
tamassa omaa olemassa olemattomuuttaan ja surkuttelemassa sitä." (A.C. Grayling)
Missä minä ole, kun jäljellä on vain "tyhjä ruumis"? En ole läsnä omissa hautajaisissani, enkä
enää tuossa hetkessä sure kuolemaani.
Hämmästyttävää on, että olemassa olemattomuuteni vaivaa minua, vaikka en todennäköisesti
tule siitä mitään tietämään.
Ehkä suruni liittyykin pelkoon, että elämä on jäänyt elämättä. Philip Larkin kuvailee sen näin:
"Hyvää jäi tekemättä, rakkautta antamatta, aika haaskattiin, tyhjiin valutettiin."
Niin sen täytyy olla.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti