"Minulla on ollut onnea elämässä, hyvää onnea liikaakin. Vanhuuden vuosina maksan takaisin
ihmisen velkaani, tosin vain lyhennyksin, koska velan taakka on kovin painava. Kärsimystäkin
on pakko paloitella. Miten hyvin sen tiedän unettomina öinä, kun makaan silmät auki kelmene-
vään aamuun asti. Silmät kirvellen, tuhkaa kurkussa, rinnassa ahdistus niin kireä että on vaikea
hengittää. Minä onnellinen, ihmiskunnan kärsimyksellä mitaten. (Mika Waltari)
Waltarin näkemys ravistelee hereille ja pakottaa katsomaan toisin silmin oman elämän jälkiä.
Harvoin tulee ajatelleeksi, että minulla on ollut onnea elämässä. Myös suhde vanhenemisen
tuomiin "vaivoihin" saa uutta perspektiiviä.
Ollako kiitollinen vaiko katkera? Olisinko rikkaana ollut onnellisempi? Entä menestyvänä,
ihailtuna, voittajana? Enkö muka saanut mitään?
Waltarin mainitsemalla, ihmiskunnan kärsimyksellä mitaten, kuulun voittajiin - onnellisiin,
hyväosaisten joukkoon.
Vaikka "elämätön elämä" joskus tuntuukin todellisuudelta, ei se ole koko totuus. Vaikka
katkera mieliala silloin tällöin nostaa päätään, ei se ole kokonaisvaltainen tila.
On olemassa myös kiitollisuuden - hyvänmielen kokemuksia, onnen ja rakkauden tunteita,
kiintymystä elämään.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti