Katkerana on helpompi kuolla kuin nöyränä?

"Jos meidän on määrä kuolla rauhassa, meidän tarvitsee antaa anteeksi muille, etsiä heidän
anteeksiantoaan sekä antaa itsellemme anteeksi kaikki väärät teot ja epäsovut."
                               
                                                                                                    (Peter ja Elizabeth Fenwick)


Katkerana on helpompi kuolla kuin nöyränä? Moni ei edes kuolinvuoteellaankaan suostu
tunnustamaan virheitään, eikä hän taivu pyytämään, saatikka antamaan anteeksi.


Mutta on myös kauniita tapoja poistua elämästä: "Potilashuone muuttuu pari kolme päivää
ennen kuolemaa äärimmäisen rauhalliseksi ja sitä hallitsevat rakkauden tunteet. Näissä
tunnelmissa perheiden on helpompaa ratkoa riitansa ja löytää sovinto."
(Saattohoidon kokemuksia)


Jos emme kuole äkillisesti, niin meille tulisi antaa mahdollisuus tehdä kuolemaa rauhallisissa
rakkauden täyttämissä olosuhteissa, kuten äskeinen kuvaus kertoo.


Suuri kysymys on pystymmekö itse luomaan tilan, jossa tuon kaltainen kokemus on mahdol-
linen olosuhteista riippumatta.


                                                                                                                              Markku Laitinen
                       

Kiitollinen vaiko katkera?

"Minulla on ollut onnea elämässä, hyvää onnea liikaakin. Vanhuuden vuosina maksan takaisin
ihmisen velkaani, tosin vain  lyhennyksin, koska velan taakka on kovin painava. Kärsimystäkin
on pakko paloitella. Miten hyvin sen tiedän unettomina öinä, kun makaan silmät auki kelmene-
vään aamuun asti. Silmät kirvellen, tuhkaa kurkussa, rinnassa ahdistus niin kireä että on vaikea
hengittää. Minä onnellinen, ihmiskunnan kärsimyksellä mitaten.  (Mika Waltari)


Waltarin näkemys ravistelee hereille ja pakottaa katsomaan toisin silmin oman elämän jälkiä.
Harvoin tulee ajatelleeksi, että minulla on ollut onnea elämässä. Myös suhde vanhenemisen
tuomiin "vaivoihin" saa uutta perspektiiviä.


Ollako kiitollinen vaiko katkera? Olisinko rikkaana ollut onnellisempi? Entä menestyvänä,
ihailtuna, voittajana? Enkö muka saanut mitään?


Waltarin mainitsemalla, ihmiskunnan kärsimyksellä mitaten, kuulun voittajiin - onnellisiin,
hyväosaisten joukkoon.


Vaikka "elämätön elämä" joskus tuntuukin todellisuudelta, ei se ole koko totuus. Vaikka
katkera mieliala silloin tällöin nostaa päätään, ei se ole kokonaisvaltainen tila.


On olemassa myös kiitollisuuden - hyvänmielen kokemuksia, onnen ja rakkauden tunteita,
kiintymystä elämään.


                                                                                                                        Markku Laitinen

Uskomusten varassa.

"Ihminen elää niiden uskomusten varassa, joiden pätevyys perustuu hänen uskoonsa niihin."
(George Bateson)


Meille syötetään "totuuksia" joihin alamme uskoa. Uskomuksiin voidaan takertua, eikä edes
tieteellinen tutkimustieto voi uskomusta kumota.


Hopeavettä juodaan ja annetaan jopa lapsille, vaikka tieteellinen tutkimus luokittelee sen
myrkyksi.


Mainonnan avulla meille viestitään "ihmerohtojen" vaikuttavuudesta, niiden väitetään "muut-
tavan pahan hyväksi", eli kaikki vaivamme paranevat.


Taustalla on alitajuinen viesti: elämäsi muuttuu hyväksi. Siihen haluamme uskoa ja maksamme
turhasta.


On aivan sama vaikka söisimme niitä kuuluisia "kalkkitabletteja", jos uskomme on tarpeeksi
vahva paranemme vaivoistamme. Lumevaikutus on todellista ja siitä on vahvaa näyttöä.


Mutta meidän ei kannata uskoa humpuukilääkintään jolla rahastetaan. Jos näet kokosivun
täyttävän mainoksen, jossa luvataan ummet ja lammet, älä jää sitä tutkailemaan.


                                                                                                                   Markku Laitinen

Peloton ihminen (?)

"Vai peloton ihminen on todella väkivallaton, kykenemätön väkivaltaan. Suututte silloin kun pelkäätte. Muistelkaa, kuinka viimeksi olitte vihaisia ja etsikää sen takana oleva pelko. Mitä
pelkäsitte menettävänne? Mitä luulitte vietävän teiltä pois? Tässä on vihan juuri. Ajatelkaa
vihaista ihmistä, ehkä jotakuta, jota pelkäätte. Voitteko nähdä, miten peloissaan tuo toinen
ihminen on? Hän on todella peloissaan tai muuten hän ei olisi vihainen. Viime kädessä on
olemassa vain kaksi asiaa: rakkaus ja pelko."  (Anthony de Mello)


Pelottoman ihmisen ei tarvitse uhota, eikä näyttää voimiaan. Hänellä ei ole mitään syytä puolus-
tautua hyökkäämällä. Raivostunut ihminen pelkää.


Lapsuudessa koettu turvattomuus altistaa pelon tunteille, joista ei aikuisenakaan pääse irti. Epä-
realistiset, kuvitteelliset pelot, ilman ulkoista uhkaa ovat todellisuutta hänelle, jonka lapsuus
on ollut turvaton.


                                                                                                                        Markku Laitinen

Olla oma itsensä.

"Hyvin useilla ihmisillä on taipumus rangaista itseään eri tavoin. Me vähättelemme itseämme,
tavoittelemme muiden hyväksymistä näiden ehdoilla ja tunnemme syyllisyyttä. Tästä on seurauk-
sena heikko itsetunto. Samaten seurauksena on eräänlainen tarkkaileva elämänmuoto. Elämme
kuin roolissa, jossa tapahtuvaa suoritusta tarkkailemme ikään kuin ulkopuolisen silmin. Teennäi-
nen elämäntapa riistää meiltä ajan ja mahdollisuuden aitoon elämiseen ja tuntemiseen."


                                                                                                                               ("Tuntematon")


Ylläoleva minulle tuntemattoman henkilön ajatus sattuu kohdalle. Sellaista se on ollut tämä
elämä, kuvatun kaltaisena valunut käsistä.


Voivottelu ei kuitenkaan muuta mennyttä eikä tulevaa ja nykyhetken se pilaisi. On parempi
hyväksyä tosiasia, että kävi niin kuin kävi.


Ja loppumatkalle on tehtävä mahdollisimman "hyvät eväät", sellaiset että vihdoinkin uskaltaa
elää omana itsenään.


Uskomatonta, että ihmisen täytyy kerätä kaikki rohkeutensa, että voisi olla oma itsensä. Eikö
se tulisi olla itsestään selvää - olla oma itsensä?


                                                                                                                            Markku Laitinen

"Hänellä on hallussaan kaikki taitonsa."

"Kun jousiampuja ampuu ilman minkään erityisen palkkion toivoa, hänellä on hallussaan kaikki
taitonsa. Kun hän ampuu voittaakseen pronssioljen, hän on jo hermostunut. Kun hän ampuu
kultaisen palkinnon tähden, hän tulee sokeaksi, näkee kaksi maalia ja joutuu pois tolaltaan.
Hänen taitonsa ei ole muuttunut, mutta palkinto hajottaa hänet itsensä. Hän välittää! Hän ajatte-
lee enemmän voittamista kuin ampumista ja voittamisen tarve vuodattaa hänen taitonsa kuiviin."


                                                                                                                                    (Tranxun)


Henkisen valmennuksen tietotaito on ikiaikaista, mutta sitä on halveksittu ainakin täällä perä-
pohjolassa.


Raakaan voimaan ja sisuun perustuva ajattelu toi joskus tuloksia, eikä siitä olisi haluttu millään
luopua.


Uusi aikakausi on kuitenkin alkanut ja nuorista kasvaa kokonaisvaltaisia, henkisesti, psyykkisesti
ja fyysisesti tasapainoisempia ihmisiä.


Suoritustasolla tämä merkitsee parempia tuloksia ja menestystä kilpa-areenoilla. Myös syvempi
elämänkatsomus mahdollistuu.


"Hänellä on hallussaan kaikki taitonsa"


                                                                                                                        Markku Laitinen

Kirja: jossa ihmisen "inhimillistäminen" nähdään hyveenä.

"Esiin näyttäisi olevan nousemassa ajattelumalli, jossa muutos näyttäytyy itseisarvona ja jonka
mukaan tieteessä ei pidäkään pyrkiä sellaisiin vanhanaikaisiin arvoihin kuin totuus."


Sari Kivistö & Sami Pihlström
Sivistyksen puolustus
Miksi akateemista elämää tarvitaan?
Gaudeamus 2018


Kirjoittajat avaavat kirjansa (oikeutetulla) kritiikillä. Hyökkäyksen kohteena on konsulttibisnes.
"Kun tieteen tekijälle on ominaista jatkuva omien ja muiden käsitysten tarkistaminen ja korjaa-
minen, väärien päätelmien väsymätön paljastaminen sekä kaikkinainen kriittinen epäily, konsul-
tit ja ajatushautomojen vetäjät tyypillisesti nojaavat kriittisyyden sijasta vahvaan uskoon asiansa
edessä. He eivät epäile vaan uskovat."


Ja jatkoa seuraa: "Tällaiset konsultit eivät tee tutkinnoilla, pitkällä koulutuksella tai punnitulla
akateemisella tiedolla mitään, sillä heidän asiansa kärjessä on yhden idean myyminen. Pitkän
kirjallisen sivistyksen sijasta tätä tavoitetta palvelevat paremmin julkiseen esiintymiseen
harjaannuttavat taidot, markkinataidot ja aktiivinen verkostoituminen, joiden avulla tavoitel-
laan mahdollisimman suurta yleisöä."


No mitä kirjoittajat sitten puolustavat, kun he puolustavat sivistystä? "Eräänlaista ihmisen ihmi-
sen "inhimillistämistä", johon kuuluu sekä tiedollisten valmiuksien että moraalisten hyveiden
kehittäminen kasvatuksen keinoin."


Kirjoittajat laajentavat vielä näkökulmaa näin: "Sivistykseen sisältyy olennaisesti toisten ja
erilaisten näkökulmien kunnioittaminen. Yksilöllisen oppineisuuden ja hyveellisyytensä syvyy-
den ohella sivistynyt ihminen näkee laajasti muita mahdollisia näkökulmia."


Yliopistolain mukaan yliopistoissa tulee harjoittaa: vapaata tieteellistä perustutkimusta ja sii-
hen perustuvaa ylintä opetusta. Kirjoittajien mielestä nyt mennään kuitenkin suuntaan jossa:
uudistetaan rakenteita, tuotetaan erilaisia pseudoraportteja, brändätään, viestitään, järjestetään
pirteältä vaikuttavaa pöhinää. Pitää myös näyttää luovalta, tuoreelta ja koko ajan uudistuvalta,
ei missään tapauksessa pölyttyneeltä tai vanhanaikaiselta.


Suuntaukseen alullepanijoina kirjoittajat pitävät valtiovallan ja elinkeinoelämän lanseeraamaa
sovellettavuuden ja hyödynnettävyyden ideaa.


Kirjasta löytyy paljon mielenkiintoisia, kriittisiä näkökulmia, kuten seuraavastakin ilmenee:
"Pakonomainen innostaminen ja innostuminen, touhukkuus ja myönteisyyden kritiikittömyys
on erotettava aidosta akateemisesta, tieteellisestä, intellektuaalisesta innostumisesta, joka
voi olla myös hiljaista ja tapahtua yksinäisyydessä, esimerkiksi kirjastossa tai tietokoneen
ääressä."


Vielä rohkeammalta kuulostaa tämä: Nykyisin "hyveenä" opetetaan nuorille tutkijoille pikem-
minkin omien ansioiden hehkuttamista ja suurenteluakin, jopa jonkinlaista narsismia ja
röyhkeyttä, joiden avulla oma tutkimus voidaan määrätietoisesti "myydä" rahoittajille ja
mediayleisölle.


Kirjoittajat haluavat huomauttaa, että humanistisissa tieteissä tarkastellaan ylipäänsä sitä, mitä
ja millaisia olentoja me ihmiset olemme ja mitä se merkitsee koko kulttuurille, yhteiskunnalle
ja ihmiselämän tulevaisuudelle. Tätä taustaa vasten kirjan "provokatiivinen" sävy ja kriittinen
sisältö tulee ymmärrettäväksi.


Kannattaa ehdottomasti tutustua Kivistön ja Pihlströmin ajatuksiin. Kirjaa olisi myös luettava
ääneen eduskunnassa ja yliopistoissa.


                                                                                                            Markku Laitinen


                                                                                                                   

Kuoleman tietoisuus.

Joku on kirjoittanut näin: Usein vasta oleminen silmätysten kuoleman kanssa pakottaa ihmisen
lopettamaan turhan rimpuilun kasvojensa säilyttämiseksi, sosiaalisen persoonansa puolustami-
seksi. Tällöin rimpuiluun käytetty energia vapautuu paranemiseen ja persoonallisuuden muutok-
sen myötä lähtee liikkeelle yllättävä kehitys uuteen ihmisyyteen.


Me olemme kuin näyttelijöinä omassa elämässämme, pelkäämme arvostelua ja olemme huolis-
samme siitä mitä muut meistä ajattelevat.


Kuoleman tietoisuus, sen läheisyys vapauttaa meidät kahleistamme (toivottavasti) ja alamme
tulla enemmän sellaisiksi kuin olemme.


                                                                                                                          Markku Laitinen

Totuus löytyy sisältäsi.

"Täydellinen rakkaus on ihmisen rakastamista, jonka vuoksi on tullut onnettomaksi."
(Sören Kiergekaard)


Me etsimme itsellemme tarpeiden ja toiveiden täyttäjää. Rakkautemme kohteen tulisi korjata
haavat joita kannamme. Se mitä olemme jääneet vaille, sitä etsimme tuosta toisesta.


On sanottu: totuus löytyy sisältäsi. Sen tähden olisikin tehtävä tutkimusmatka omaan sisimpään,
eikä pelkästään esittää vaatimuksia kumppanille.


Harville Hendrix kirjoittaa: Alitajuinen tarpeemme korjata lapsuutemme tunnevauriot saa meidät
nimenomaan ymmärtämään ihmisenä olemisen henkiset mahdollisuudet, tulemaan kokonaisiksi
ja rakastaviksi ihmisiksi, joilla on myös kykyä antaa toisille jotakin.


                                                                                                                       Markku Laitinen

Kiihkeä kaipuu yksityisiin hetkiin.

"Täytyy varata itsellemme peräkamari, kokonaan omamme, aivan häiritsemättä käytettävämme,
johon järjestämme tosivapautemme ja päätyyssijamme ja yksinäisyytemme. Siellä tulee meidän
viettää jokapäiväinen puheluhetkemme kahdenkesken itsemme kanssa, ja niin yksityisesti, ettei
mikään tavallinenkaan seurustelu tahi yhteys ulkomaailman kanssa siellä saa sijaa." (Montaigne)


Meillä saattaa olla kiihkeä kaipuu omiin yksityisiin hetkiin, mutta yksinäisyydessämme alamme
kiihkeästi kaivata seuraa.


Mitä huonommin siedämme yksinoloa, sitä riippuvaisempia olemme. Vapaaehtoinen yksinolemi-
nen tulee kuitenkin erottaa yksinäisyyden kokemuksesta.Yksinäinen on yksin seurassakin.


Yksityiset hetket ovat luovuuden kannalta ehdottoman tärkeitä. Ne ovat psyykkisen ja henkisen kasvun alustoja.


Yksinoleminen hiljaisuudessa on jollekin mahdollisuus, mutta toiselle se on traumaattista, koska
"omat möröt" tunkeutuvat silloin näkösälle.


                                                                                                                     Markku Laitinen