Emme etsi ihmistä, joka ratkaisisi pulmamme meidän puolestamme, vaan sellaista, joka
yrittää ymmärtää meitä; emme etsi ihmistä, jonka tahtoon meidän on mukauduttava, vaan
sellaista, joka auttaa meitä löytämään omamme; emme etsi ihmistä, joka sanelee meille
mitä meidän pitää tehdä, vaan joka kuuntelee meitä ja antaa meille arvoa; emme etsi
ihmistä, joka pyrkii löytämään kaikelle loogisen selityksen, vaan joka ymmärtää henkilö-
kohtaisia, subjektiivisia motiivejamme, tunteitamme, jopa heikkouksiamme ja puutteitamme.
Etsimme ihmistä, joka antaa meille itseluottamusta uskomalla meihin, joka ottaa sisäiset
kamppailumme sydämelleen ilman ennakkoluuloja ja joka ei menetä uskoaan, jos valitsemme
toisen tien kuin hän olisi valinnut. (Paul Tournier)
Tournier kuvailee sen mikä meiltä jää sanomatta, kun etsimme itsellemme elämänkumppania, ystävää, häntä jota voisimme rakastaa.
Tournier tarjoaa meille myös peilin, josta näemme oman toimintamme. Kuinka hanakasti
tahdommekaan tarjota pulmiin ratkaisuja, vaikka niitä ei pyydetä. Hyväksymme vain hänet,
joka taipuu tahtoomme. Lause, sinun pitää, pääsee suustamme vähän väliä. Ja miten vaikeaa
meidän onkaan ymmärtää tuon toisen tuntemuksia.
Tournier kertoo lisää: "Niin perheessä kuin sen ulkopuolellakin kahden ihmisen suhteeseen
liittyy aina tuen ongelma: enemmän tai vähemmän universaali tarve löytää tukea, ilo antaa
sitä toiselle, mielipaha silloin, kun odottaa sitä ja jää sitä vaille, tai silloin, kun haluaa antaa
sitä eikä sitä oteta vastaan."
Elämme jatkuvien ristiriitojen myllerryksessä, kuten äskeisestäkin käy ilmi. Meidät pelastaa
vain yritys ymmärtää tuon toisen maailmaa. Se on elinikäinen ja vaikea tehtävä, mutta ilman
sitä olemme ikuisesti hukassa.
Markku Laitinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti