On turvallista.

Psykologiset perustarpeet:


1) vapaaehtoisuus eli kokemus autonomiasta ja siitä, että tekemiseni on lähtöisin minusta
itsestäni - omista arvoistani ja kiinnostuksistani - eikä tunnu ulkoapäin pakotetulta.


2) kyvykkyys, eli kokemus osaamisesta ja aikaansaamisesta.


3) läheisyys, eli kokemus siitä, että ympärilläni on ihmisiä, joista välitän ja jotka välittävät
minusta.


Psykologinen turvallisuus:


Kokemus siitä, että on turvallista tuoda esiin omat mielipiteensä ja uskaltaa epäonnistua ilman
naurunalaiseksi joutumista.


Psykologinen turva on kokemusta siitä, ettei joudu sosiaalisesti nolatuksi tai häpäistyksi.


Hyväntahtominen on halua kokea myötätuntoa ja tarjota toisille psykologisesti turvallinen
ilmapiiri.


Velvollisuudesta saamme kyllä ihmiset auttamaan hyväksytyn minimin verran, mutta todellinen
apu tulee sille, joka tarjoaa kokemuksen hyväntahtoisuudesta: minä pidän sinusta ja haluan
olla sinulle hyvä.


Myötätunto on kykyä asettua toisen saappaisiin, kokea asioita toisen näkökulmasta ja toimia
sen mukaan.


Lähteet: Kirja: Myötätunnon mullistava voima.


                                                                                                                    Markku Laitinen 

Joka etsii itseään.

"Nuorena ihminen vielä saattaa kuvitella itsestään kaikenmoista, kunnes huomaa, että hän onkin
narrien narri, mutta silloin on jo liian myöhäistä." (Lutherus)


Aikoja sitten ohitettu, viimeinenkin nuoruuden pysäkki, näyttää muistilokeroiden pimennosta
kuvia, jotka paljastavat narrien narrin. Yhdenkään kuvan todellisuutta en voi muuttaa:


-Aivan hukassa oleva, pelokas, turvaton, hontelo poika, jonka tavoitteena on tulla humalaan, että
uskaltaisi mennä muiden joukkoon.


-Pääsee "rohkeiden panomiesten ja tappelijoiden hännystelijäksi". Yrittää käyttäytyä kuin nämä,
mutta epäonnistuu pahasti. Joutuu naurunalaiseksi.


-Kantaa häpeää mukanaan...


Tämän "onnettomuuden" selvittämiseen on mennyt koko elämä ja sen tähden minusta on tullut
filosofian "rakastaja", elämän ja maailmantutkimisesta haltioitunut, ihmismielen mysteerien
jäljittäjä, joka etsii itseään.


                                                                                                              Markku Laitinen

Mikä meiltä jää sanomatta.

Emme etsi ihmistä, joka ratkaisisi pulmamme meidän puolestamme, vaan sellaista, joka
yrittää ymmärtää meitä; emme etsi ihmistä, jonka tahtoon meidän on mukauduttava, vaan
sellaista, joka auttaa meitä löytämään omamme; emme etsi ihmistä, joka sanelee meille
mitä meidän pitää tehdä, vaan joka kuuntelee meitä ja antaa meille arvoa; emme etsi
ihmistä, joka pyrkii löytämään kaikelle loogisen selityksen, vaan joka ymmärtää henkilö-
kohtaisia, subjektiivisia motiivejamme, tunteitamme, jopa heikkouksiamme ja puutteitamme.
Etsimme ihmistä, joka antaa meille itseluottamusta uskomalla meihin, joka ottaa sisäiset
kamppailumme sydämelleen ilman ennakkoluuloja ja joka ei menetä uskoaan, jos valitsemme
toisen tien kuin hän olisi valinnut. (Paul Tournier)


Tournier kuvailee sen mikä meiltä jää sanomatta, kun etsimme itsellemme elämänkumppania, ystävää, häntä jota voisimme rakastaa.


Tournier tarjoaa meille myös peilin, josta näemme oman toimintamme. Kuinka hanakasti
tahdommekaan tarjota pulmiin ratkaisuja, vaikka niitä ei pyydetä. Hyväksymme vain hänet,
joka taipuu tahtoomme. Lause, sinun pitää, pääsee suustamme vähän väliä. Ja miten vaikeaa
meidän onkaan ymmärtää tuon toisen tuntemuksia.


Tournier kertoo lisää: "Niin perheessä kuin sen ulkopuolellakin kahden ihmisen suhteeseen
liittyy aina tuen ongelma: enemmän tai vähemmän universaali tarve löytää tukea, ilo antaa
sitä toiselle, mielipaha silloin, kun odottaa sitä ja jää sitä vaille, tai silloin, kun haluaa antaa
sitä eikä sitä oteta vastaan."


Elämme jatkuvien ristiriitojen myllerryksessä, kuten äskeisestäkin käy ilmi. Meidät pelastaa
vain yritys ymmärtää tuon toisen maailmaa. Se on elinikäinen ja vaikea tehtävä, mutta ilman
sitä olemme ikuisesti hukassa.


                                                                                                                            Markku Laitinen

Totuus löytyy sisältäsi.

"Sisäinen levottomuus aiheuttaa sen, että ihminen odottaa aina ulkopuolelta jotakin, mikä ei
tule koskaan."  (Paul Tournier)


Mielenrauha on kohdallani tavoittamaton asia. Näennäinen rauhallisuus ei ole todellista, vaan
yritys peittää jatkuvaa levottomuutta.


Ei siis ole ihme, että "lottovoiton kaipuu" hiertää mieltä. Täytyisi saada ulkopuolelta - kuten
Tournier sanoo - jokin "tyydytys", että levottomuus katoaisi.


Niin sitä ajattelee, vaikka hyvin tietää, että ainoa mahdollinen tyytyväisyyden kokemus syntyy
sisäisenä havaintona, oivalluksena jostain syvemmästä, henkisyyden ilmentymänä.


Läheisen kuolema, hautajaiset, tai jokin muu liikuttava tunnekokemus, voi hetkellisesti viedä
noihin "syvempiin vesiin". Myös oman kuolevaisuuden ymmärtäminen voi avata oven lähteelle,
josta on ammennettavissa todellista "elämän vettä".


On turha "kurkkia" ulkopuolelle, jos etsii mielenrauhaa. Joku on sanonut tämän paljon viisaam-
min kuin minä: Turha kiivetä vuorille, totuus löytyy sisältäsi.


                                                                                                                          Markku Laitinen