Jään odottamaan.

"Syvimmät toiveemme eivät koskaan voi täyttyä: Toiveemme palata nuoruuteen, saada
ikääntyminen pysähtymään, kadonneet palaamaan, saada ikuista rakkautta, turvaa, saada
olla tärkeä, tulla kuolemattomaksi." (Irvin D Yalom)


Pyyteet ovat häiritseviä, niiden vuoksi tämäkin kallisarvoinen hetki katoaa ja alan elää
toiveissani. Haaveilen en ole läsnä ja tulen tyytymättömäksi.


Tämän kesän ruoho ehtii kellastua ja päivänvalo kadota, sillä aikaa kun minä etsin "toiveitteni
tynnyristä" onneani.


Lapsena juoksin portaille ihmettelemään kaikkea elollista. Kiipesin "suurelle kivelle", kellahdin nurmikolle katselemaan pilviä ja kipittelin huvikseni pitkin pihamaata.


Nyt jään "tupaan" odottamaan sitä parempaa hetkeä, joka ei koskaan tule.


                                                                                                                       Markku Laitinen

Mitä on minun rakkauteni?

"Kun olette kerran onnistuneet kehittämään kyllin ihanteellisen, jalon ja täydellisen käsityksen
rakkaudesta, pelinne on pelattu. Mikään ei voi teille sen jälkeen riittää." (Michel Houellebecg)


Hannah Arendt: "Rakkaus on ensi sijassa elämän voima; kuulumme elollisten joukkoon siksi,
että tämä voima ohjaa meitä. Se joka ei milloinkaan ole kokenut tätä voimaa, ei elä, ei kuulu
elollisten joukkoon."


Arendt on sanansa sanonut, kuunnellaan mitä filosofi Kierkegaard sanoo: "Täydellinen rakkaus
on ihmisen rakastamista, jonka vuoksi on tullut onnettomaksi." Augustinus vie ajatuksen vielä
pidemmälle: "Tahdon sinun olevan se mikä olet."


Nämä esimerkit johdattavat meidät eroottisen ja romanttisen rakkauden piiriin, jossa tuska on
aina yhtä lähellä, kuin huumaava onnen tunne.


Rakkauden muotoja nimeämällä ihminen on aina pyrkinyt selvittämään omia tuntemuksiaan:
Caritas sisältää lähimmäisen rakkauden, lempeyden, kunnioituksen ja huolenpidon. Filia on
veljellistä rakkautta ja Agape jumalallista rakkautta.


Mutta mitä on minun rakkauteni? Kaipuuta siihen hetkeen, kun vauva lukee äitinsä katseesta
olevansa rakastettu, hyväksytty. (?)


Minun rakkauteni on epävarmuutta, mustasukkaisuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa (?)
Rakkauden juhlallisemmat muodot odottavat vielä vuoroaan.


                                                                                                               Markku Laitinen

Inho "ylimielisiä" kohtaan kasvaa.

Roomassa sotapäällikön rinnalla kulki palvelija, joka aika ajoin kuiskasi voittajalle: "Memento
mori", "Muista kuolevaisuutesi".


Turkin presidentin rinnalla ei tällainen kuiskaaja kulje. Hän on rakennuttanut itselleen palatsin,
jossa on 1100 huonetta, joista 250 on Erdoganin omassa käytössä. Palatsi maksoi 700 miljoonaa
euroa.


Eikä kuiskaajaa näy myöskään maailman superrikkaiden vierellä. "Kottikärryttäin" rahaa siirtyy
heidän toimestaan veroparatiisien suojiin. Se kaikki on poissa meidän yhteisestä kassastamme.


"Se joka nostaa voittoja Brittiläisillä Neitsytsaarilla sijaitsevasta postilaatikkoyrityksestään, voi
itse päättää ilmoittaako hän niitä yhteiskunnalle, jonka tarjoamasta turvasta ja mukavuuksista
hän kuitenkin nauttii", näin kirjoittavat Bastian Opermayer ja Fredrik Opermaier. (Panama
paperit, miten rikkaiden veronkierto paljastui. Into Kustannus 2017)


Panama papereiden myötä saimme myös tietää, että "koko globalisoituvassa maailmassa ei
tunnu olevan lakia, jota ei voisi kiertää tai jonka tulkintaa ei voisi venyttää."


Hyvä kysymys on myös tämä: "Miksi maailman 99 prosentin olisi hyväksyttävä, että heidän
hallituksillaan on vain teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan superrikkaiden
toimiin?"


Seuraava toteamus saa hampaat kirskumaan: "Tunne siitä, että jotkut "ylempänä olevat"
voivat tehdä mitä haluavat, ei rahamaailmasta puhuttaessa ole pelkästään tunne. Se on
todellisuus."


Ihmisten sietokyky on kuitenkin rajallinen, jossain vaiheessa inho näitä "ylimielisiä" kohtaan
kasvaa riittävän suureksi ja heidät potkitaan pois yhteiskuntien piiristä. Heidän valtansa ja
valtikkansa - heidän varallisuutensa oikeutus kyseenalaistetaan ja kansalle palautetaan
sille kuuluva osuus korkoineen.


                                                                                                           Markku Laitinen

Totuus vapauttaa.

"Kuka tahansa meistä voi kokea suuren vapautuksen tunteen saadessaan tunnustaa itselleen ja
tarvittaessa lähimmäisilleenkin tosiasiat omasta itsestään. Elämän roolinaamioiden riisuminen
tuottaa ihanan levon. Ihmiselle itselleen vieraan ja raskaan roolin kantamisen taakka kirpoaa.
Totuus vapauttaa. Roolien ylläpitäminen kuluttaa energiaa ja sisäisiä voimavaroja."
(Tuntematon)


Jo pelkkä osaamattomuutensa tunnustaminen voi olla huikea kokemus. Kun opin sanomaan,
että tästä en tiedä mitään ja tuosta en ymmärrä höläyksen pöläystä, niin vapautan itseni
tietämisen ja osaamisen taakasta.


Mitä sitten vaikka en osaa tehdä tätä enkä tuota, mitä väliä sillä on, etteivät taitoni ole karttuneet
jollain osa-alueella, eikä minusta ole joihinkin tehtäviin tai toimiin.


Mutta sillä on väliä, jos esitän osaavaa ja tietävää, koska silloin valehtelen itselleni ja muille.
Joudun olemaan varpaillani. Nurkan takana vaanii häpeä.Tässä kohtaa voin sanoa, että puhun kokemuksen äänellä.


                                                                                                                   Markku Laitinen


 

Ei tarvitse vihata, eikä rakastaa, mutta voi yrittää ymmärtää.

"He kylpevät päivittäin vieraassa kielessä ja kokevat neuvottomuutta kohtaamisessa kuin
kohtaamisessa, koska eivät vielä osaa riittävästi sanoja tai eleitä, jotka auttaisivat pitämään
tilanteen kasassa. Ja ennen kaikkea: he ovat joutuneet eroon läheisistään. Suuri osa heidän
ihmissuhteistaan on katkennut."  ( Boris Cyrulnik)


Boris Cyrulnik osoittaa meille, ettei maahanmuuttajia - pakolaisia tarvitse vihata, eikä rakastaa,
mutta heitä voi yrittää ymmärtää.


"Jos he tuovat mukanaan palan omaa kulttuuriaan, he eivät ole uudessa ympäristössä aivan
ymmällään, sillä tukeutuessaan tiettyihin menneisyytensä kiintopisteisiin heidän on helpompi
omaksua uutta kulttuuria", sanoo Cyrulnik)


"Muuttukaa kaltaisiksemme, unohtakaa itsenne ja olette tervetulleet luoksemme." Cyrulnikin
mielestä tällainen "sopimus" riistää maahanmuuttajalta hänen aiemman identiteettinsä, pakottaa
hänet uuden ympäristön armoille, jolloin hän muuttuu sosiaaliavustusten varassa eläväksi
haamuksi.


Cyrulnik näkemys on, että turvallisuudentunteen tulee toimia perustana, josta käsin uutta
kulttuuria lähdetään tutkimaan ja omaksumaan.


Cyrulnik toteaa myös, että kaksikulttuurisuus ei ole helpoin vaihtoehto, sillä se edellyttää
kahden mentaalisen maailman omaksumista, mutta se on eri vaihtoehdoista sekä inhimillisin
että rikastuttavin.


                                                                                                                    Markku Laitinen

Sanomaton kauneus, syvä rauha ja rajaton rakkaus.

"Eräs tavallisimmista keinoistamme kieltää kuoleman olemassaolo on usko omaan
erityislaatuisuuteemme. Kuoleman biologinen väistämättömyys ei koske meitä yhtä
ankarasti kuin kaikkia muita ihmisiä."  (Irvin D. Yalom)


Kuoleman pelko on alituinen seuralaisemme. Yritämme kaikin tavoin lievittää sen tuomaa tuskaa.
Väistely ja suoranainen itsensä pettäminen ovat tuttuja tapoja, joilla pyrimme hallitsemaan
kuolemaan liittyvää ahdistustamme.


On kuitenkin olemassa ihmisiä joiden kuoleman pelko on oikeasti poissa. Inhimillisen tekijän
toimittaja oli löytänyt kaksi sellaista ohjelmaansa.


Nämä kaksi henkilöä olivat rajatilakokemuksen omaavia, kuoleman portti oli heidän kohdallaan
avautunut, mutta ei lopullisesti sulkeutunut.


Oli lohdullista kuulla heidän samankaltaiset kokemuksensa "kuolemisesta". Fyysinen ruumis
katoaa aistien ulottumattomiin. Valoisa tunneli johdattaa kohti sanomatonta kauneutta, syvää
rauhaa ja rajatonta rakkautta.


Molemmat kuvailivat tapahtunutta sanojen ulottumattomiin jäävänä täydellisenä rakkauden kokemuksena, josta palaaminen tuntui pettymykseltä.


Kumpikin kertoi kuoleman pelkonsa tyystin kadonneen tuon kokemuksen myötä. Heidän
kertomuksensa tuntui kuulijasta hyvin aidolta ja molempien olemus tuki tuota päätelmää.


Kiitollisuudesta, hetkessä elämisestä ja kaiken olevaisen rakastamisesta oli tullut kummallekin
maallisen elämän tärkein asia.


Odottaako meitä kuoltuamme kaiken hyväksyvä rakkaus? Sen me saamme jokainen joskus
tietää, mutta siihen saakka voimme lohduttautua rajatilan kokeneiden kertomuksilla.


                                                                                                                        Markku Laitinen




 

Kirja: Huimaava ylistyslaulu luonnolle.

"Jo lyhyt luontokävely lisää myönteisiä tuntemuksia ja vähentää kielteisyyttä, kuten ärtyneisyyttä,
masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Olo tuntuu elinvoimaiselta ja energiseltä. Toistuvien
luontokäyntien myötä emotionaalinen tasapaino vahvistuu."


Marko Leppänen, Adela Pajunen
TERVEYSMETSÄ
Tunnista ja koe elvyttävä luonto
Gummerus 2017


Tämän kirjan kirjoittajat vievät meidät upealle ja tervehdyttävälle luontomatkalle. He myös
opastavat matkaajaa: "Valitse maisema ja seisahdu. Unohda rajallisuus, unohda itsesi, rentoudu.
Olet osa maisemaa, sen kertomusta, jatkumoa. Et viivy täällä kauan, mutta nyt olet tässä ja
hengität. Rohkaise itseäsi kiitollisuuteen."


"Mustat kynnenaluset ovat hyvä merkki: ne voivat pelastaa sivilisaatiosairauksilta." Osa
luonnon tarjoamaa terveysvaikutusta liittyy mikrobeihin. Luonnonympäristö sisältää
hyödyllisiä mikrobeja, joiden kanssa olisi hyvä olla tekemisissä, jotta immuunijärjestelmä
pysyisi terveenä, kerrotaan kirjassa.


Vielä mainitaan, että nykytietämyksen valossa suoliston mikrobisto vaikuttaa tunne-elämää
ohjaavien aivojen alueiden toimintaan ja täten psyykkisiin tiloihin ja käyttäytymiseen.
Metsästä saatu hyvä olo voi siis kulkea vatsan kautta.


Kirjoittajien mielestä luonnonkauneutta on antoisaa kokea yhdessä muiden kanssa: "Kauneus
tuottaa mielihyvää. Aivokemia muuttuu ja muun muassa runsaasti opiaattireseptoreita
sisältävä hermoyhteys aktivoituu. Tämä lisää mielihyvähormonien, endorfiinien aktiivisuutta
aivoissa. Olemme rauhallisia ja tyytyväisiä."


Kirjoittajat lainaavat psykiatri ja teologi Gerald G. Maylta tämän näkemyksen: "Luonnon-
tilaisessa luonnossa pääsee kosketuksiin sisimpänsä kanssa, saa yhteyden tunteisiinsa ja
tuntee syvää ihmisyyttä."


Tottakai kirjassa puhutaan myös luonnonantimista ja eritoten mustikan terveysvaikutuksista.
"Mustikka toimii antioksidanttina, auttaa stressiin ja uupumukseen, parantaa verenkiertoa ja
madaltaa verenpainetta."


Huimaavan hyvin kirjoitettu ylistyslaulu luonnolle. Marko Leppänen ja Adela Pajunen tulevat
mitä todennäköisemmin pokkaamaan tällä teoksellaan vuoden tietokirjapalkinnon.


                                                                                                                        Markku Laitinen












 

Tunnistamattomat tunteet hallitsevat meitä.

"Oireittensa ja tunteittensa tutkiminen ei tee "hulluksi", niiden kätkeminen voi sen tehdä.
Purkamattomat ja tiedostamattomat tunnetilat muhivat sisällämme kuin tulivuori, jonka paine
voi pakottaa purkautumaan."  (Tuntematon)


Moni meistä on sananmukaisesti "niellyt" vihansa ja monia muitakin tunteita. Sen jälkeen olemme
ryhtyneet "syömään ja juomaan", koska tunteet pyrkivät takaisin näkyville. Tiedostamattomina tunteet "kolkuttelevat" koko ajan.


Tunteet pakottavat meidät etsimään lohdutusta milloin mistäkin ulkoisesta asiasta. Haluamme
koko ajan "jotain", jota emme itsekään tiedä. Tyydytyksen etsiminen on meille tutumpaa kuin tyytymys.


Näemme omat tunteemme mieluusti muiden kautta. Siirrämme oman vihamme muukalaiseen,
joka alkaa näyttää pelottavalta. Totinen lapsi näyttää meistä surulliselta, vaikka onkin vain
mietteissään.


Tunnistamattomat tunteet hallitsevat meitä, "kiinni saatuina" ne ovat ystäviämme.


                                                                                                                    Markku Laitinen

Pyyhimme hellästi kyyneleet poskilta.

"Kun kuulen, että vauva ei enää itke kivusta ja tuskasta, vaan huutaa vain tavalliseen tapaan
nälkäänsä, sen ääni on minulle kaikkein kauneinta musiikkia - ja minun musiikkikorvaani
on kehuttu."  (Albert Schweitzer)


Inhimillisyydestä kertoo se, että pienen vauvan - lapsen hätä, ja itku saa meissä aikaan tarpeen
auttaa. Riennämme lohduttamaan, yritämme lievittää tuskaa.


Emme jätä hädässä olevaa lasta yksin, vaan tarjoamme sylin johon käpertyä. Hyräilemme
rauhoittavasti ja pyyhimme hellästi kyyneleet poskilta.


Schweitzerin mukaan jokaisen, joka on säästynyt omakohtaiselta tuskalta, on tunnettava, että
hänet on kutsuttu vähentämään toisten tuskia.


Ajatus velvoittaa meitä kaikkia, maailman lasten hätään kuuluu vastata. Pienelle lapselle kuuluu aikuisen tarjoama turva.


                                                                                                                   Markku Laitinen

Kaipaa kaikkialle, eikä viihdy missään.

"Tyhjyyden tunne syntyy, kun ihminen monien pettymysten kautta menettää itsearvostuksensa.
Kaikki vuorovaikutus jää hedelmättömäksi, jos sisimmässään tuntee, ettei ole arvokas
itselleen. Silloin ei kykene antamaan muillekaan mitään, ei lähisuhteissa, ei työmaalla eikä
ainakaan työssä, jonka panos edes jossain määrin on luova."  (Tuntematon)


Hän ikävystyy helposti, hänellä on tylsää, eikä hän kykene olemaan yksikseen. Hän kaipaa
kaikkialle, eikä viihdy missään.


Hän ei keksi mitään tekemistä, eikä hän jaksa olla kenenkään kanssa. Hän hankkii jotain uutta
ja paiskaa sen pian nurkkaan.


Kaikki on hänelle yhdentekevää. Hän odottaa saavansa rakkautta, mutta ei kykene sitä itse
antamaan.


Hän ei välitä mistään, eikä kenestäkään. Hän on sisäisesti kuollut, mielikuvitukseton ja kylmä.
Silti hän kokee sanatonta kaipuuta.


Tyhjyyden tunne on ainoa tunne, jonka hän tunnistaa.


                                                                                                           Markku Laitinen

Jos se palaa luoksesi, se on sinun.

"Jos rakastat jotain, päästä se vapaaksi
Jo se palaa luoksesi, se on sinun
Ellei, niin se ei sinulle kuulunutkaan."
                                                                   (Tuntematon)


Miten vaikea ihmisen onkaan ymmärtää, ettei meillä ole oikeutta omistaa, eikä pitää hallussa
mitään meille rakasta. Jos niin teemme, on kysymys yksipuolisesta omistamisen halusta.


Hylätyksi tulemisen pelko käskee kahlitsemaan "hänet", lapsista pidetään kiinni, vaikka he
ovat jo omalla matkallaan. Et saa kuolla, sanotaan riutuvalle kumppanille.


Herman Hesse sanoo meille näin: "Siis tyynny sydän, hyvästele, lähde".


Rauhoittukaamme noiden sanojen myötä.


                                                                                                                  Markku Laitinen

Kirja, psyykkisten vahvuuksien eduista.

"Psykologisia ominaisuuksia ovat muun muassa hyvä itseluottamus, sisäinen motivaatio,
positiivinen ajattelutapa, mukautuva perfektionismi, sinnikkyys, energisyys, kritiikin
hyödyntämiskyky, vireystilan säätelykyky, suoritusrentous, päättäväisyys ja sitoutuminen."


Jarmo Liukkonen
Psyykkinen vahvuus
Mielen taitojen harjoituskirja
PS- kustannus 2017


Jarmo Liukkonen on ajatellut lähinnä suorituskeskeisiä ihmisiä laatiessaan tämän kirjan. Eihän
siinä sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta välillä tuntuu, että meitä "juoksutetaan" jo muutenkin
ihan tarpeeksi.


Liukkonen luettelee meille psykologisten ominaisuuksien lisäksi, myös psykologiset taidot, joita
ovat:
Keskittymiskyky, mielen rauhottamiskyky, häiritsevien ärsykkeiden poissulkeminen mielestä,
stressinhallinta, paineensieto, huomion suuntaaminen, mielikuviin eläytyminen, myönteinen
itsepuhelu, ajatusten kontrollointi, tavoitteenasettelu, suoritusmotivaatio, tunteiden hallinta,
rentoutumiskyky, tehokas aktivoituminen, mentaalinen suoritussuunnittelu, stressin
käsittelytaidot ja mentaalinen optimaaliseen vireystilaan valmistautuminen.


Kuten huomataan tarjoaa Liukkonen oppinsa tässä kohtaa urheilijoille. Me muut voimme
rauhassa "masentua", kun emme tavoita kuin murto-osan Liukkosen listan ominaisuuksista.


Eipä sittenkään masennuta vielä, Liukkosella on tärkeää asiaa myös meille muille. Hän kertoo
mitä tarkoitetaan ulkoisella motivaatiolla: 
Sillä tarkoitetaan toimintaa johon osallistutaan palkkioiden ja pakotteiden vuoksi. Toiminta
on voimakkaasti ulkoapäin kontrolloitua ja se on siten ristiriidassa henkilökohtaisen
hyvinvoinnin kanssa. Ulkoista motivaatiota edustavat komentaminen, rangaistukset ja palkkiot,
jotka muodostuvat vähitellen käyttäytymisen motiiveiksi.


Sisäisestä motivaatiosta on Liukkosen mukaan kyse silloin, kun toimintaan osallistutaan
ensisijaisesti sen itsensä vuoksi.
Toiminnan motiiveina ovat tällöin: Ilo ja myönteiset tunnekokemukset, joita toiminta
saa aikaan.


Liukkonen haluaa korostaa, että olemme monesti itse itsemme pahimpia vastustajia, koska
erilaiset negatiiviset ajatukset, ylikriittisyys ja epäilykset alkavat häiritä keskittymistä,
vireystilaa ja elimistön toimintoja. Liukkonen kehottaakin meitä myönteiseen itsepuheluun ja
siinä hän on aivan oikeassa.


Valmentajat, urheilijat ja muut "motivaattorit" hyötyvät eniten Liukkosen opeista. Mutta ei
meille muillekaan pahaa tee tämä oppi psyykkisistä vahvuuksista.


                                                                                                            Markku Laitinen

Siloteltu kuva.

"Ihmisen suurimpia taakkoja on elämän kaksijakoisuus. Ulospäin pitää näyttää olevansa
oikeassa, onnistunut ja hyvä. Todellisuudessa ihminen kuitenkin tietää markkinoivansa itsestään valheellista, siloteltua kuvaa. Koulussa, työpaikalla, perheessä tai ystävien kesken voidaan
teeskennellä kaikkitietävää ja osaavaa roolia. Yksin ollen elämän raskas ja valheellinen
näytelmä saattaa masentaa aina itsetuhoajatuksiin asti."  (Tuntematon)


Se on surullista, että ihminen ei saa olla sitä mitä on, erehtyväinen, tietämätön, virheellinen,
kompasteleva, töpeksivä, möhlivä, haavoittuva, hauras... ja niin edelleen.


Kaikki se täytyy salata, missä on huono ja osaamaton. Vaikka todellisuus kertoo ettei meistä
kukaan ole hyvä ja taitava, kuin määrätyllä osa-alueella, hyvin kapealla sektorilla.


Jos olisimme inhimillisiä, niin riisuisimme naamiot ja nauraisimme itsellemme ja toistenkin
typeryys naurattaisi meitä.


Sillä oikeasti olemme koomisia olentoja. Elämme totisina tätä elämää, emmekä huomaa kuinka
naurettavia olemme.


Lapsille nauretaan, kun he ovat pieniä ja meille nauretaan taas, kun olemme vanhoja, mutta
aikuisille ihmisille ei naureta, eikä heitä naurata.


On puhuttava vakavasti ja on oltava vakavia. Täytyy toimia vakaasti. Omaa kuvaansa ei passaa tahrata. On häpeällistä olla huono.


Sielläkö se peikko onkin? Häpeä. Sekö meitä "ajaa takaa" ja pakottaa salailuun? Häpeän
pelossako me teeskentelemme koko ikämme?


                                                                                                                   Markku Laitinen

Kaiken komeuden keskellä.

"Silloin kun rahaa on liian vähän, niin vähän, että aina ja kaikessa on pakko pihistää, tuntuu
siltä, että raha antaisi vapautta ja mahdollisuuksia. Kun aivan viime vuosikymmeniin asti sitä
on aina melkein kaikilla ollut liian vähän, on rahansaamisen halu syöpynyt osaksi
peruspyrkimyksiämme. Tältä pohjalta on helppo johdattaa meidät, sinut ja minut, suoraan
ansaan, panna meidät rahan kahleisiin. Tällainen ansa on rahatalous, tuhlaileva materialistinen
elämäntapa. Rahan onnellistuttava vaikutus ei näet pitkälle ulotu. Äkkiä se kääntyy onnellisuutta
vastaan turmelemalla ihmisen tajun siitä, mistä hänen onnensa koostuu."  (Björn Sjövall)


Talo kuin hulppea linna. Autotalli, joka kokonsa puolesta vastaa naapurin pientaloa. Pihassa matkailuauto, sen vieressä kiiltää uuden uutukainen menopeli, taaempana näkyy vielä
olevan auto, jonka saa omakseen alle sadallatuhannella. Talo on järvenrannalla, keskellä
kaupunkia. Vedessä kelluu laivaa muistuttava vene.


Tämä, hieman karrikoitu mielikuva ei ole tuulesta temmattua näkymää. Onnelliseen elämään
liitetään tämän kaltaisia haavekuvia.


Niitä pyritään myös toteuttamaan, ei kuitenkaan siten, että ensin ponnistellaan ja tehdään työtä,
vaan niin, että mennään pankkiin ja otetaan aivan liian suuri laina.


Sitten kaiken komeuden keskellä ollaan "kusessa". Töitä pitäisi tehdä yötä päivää, eikä sekään
riitä. "Rakkausavioliitto" alkaa rakoilla. Lapset ovat aikaa sitten jääneet sivustakatsojiksi.


Ei olla vapaita ja onnellisia, vaan vankeja. Pankin kahleet kilisevät ilkeästi joka askeleella.
Haavekuva murenee itkuun.


Ajatus siitä, että vähempi on parempi, kauhistuttaa lähes jokaista. Näyttämisen pakko on
yhteiskunnallinen trendi. Ihminen on menettänyt valinnanvapautensa.


Omaehtoinen elämä vaatii kumppanikseen vapauden. Vapaa ihminen määrittelee itse tarpeensa.
Hän ei suostu "vangin" rooliin, jossa jokin ulkopuolinen taho ohjailee hänen toimiaan.


Ei materialistinen - vähemmälläkin pärjää - ajattelu, hämmästyttävää kyllä, näyttäisi "tuottavan"
enemmän onnellisuutta, kuin pröystäilevä elämäntapa.


Elämä on lyhyt pyrähdys, meidän on valittava miten käytämme ne mahdollisuudet jotka meille
suodaan.


                                                                                                                Markku Laitinen   

Toista loukkaamatta.

"Täydellisyyden harhaamme sisältyy kyvyttömyys kestää arvostelua. Sehän rikkoo
mielikuvamme. Sen sijaan, että kiittäisimme arvostelijaa siitä, että tämä auttaa meitä näkemään itsemme uudessa valossa, suutumme ja hyökkäämme, ammumme viestin tuojan. Siksi myös perheitten, työyhteisöjen ja yhteiskuntien totuuden puhujat "kivitetään", mikäli heidän
sanottavansa paljastaa valheen." (Tuntematon)


Arvostelulla tässä tarkoitetaan jotain muuta, kuin nykypäivän somehuutelua - kansallista
tapaamme ilkeillä - kateudesta kumpuavaa kritiikkiä, tai omien vihantunteiden purkamista.


Kun jollekin asiantilalle pyritään saamaan mielekkäämpi muoto, ilmaistaan oma näkökanta
toista loukkaamatta.


Arvostelija ei ota kantaa toisen ulkomuotoon, ihonväriin, kansallisuuteen, naisellisuuteen, miehisyyteen, eikä muihinkaan vastaaviin seikkoihin.


Jos lapsi tekee jotain joka ei ole sallittua, emme ala haukkua häntä tyhmäksi idiootiksi, vaan
kerromme, että sinä olet minulle rakas, mutta tuota tekoasi en voi hyväksyä.


Voimme "arvostella" itseämme ja muita siitä, että emme kestä kritiikkiä. Jos olemme herkkänahkaisia ja itsetunnoltamme hauraita, jää asiallinenkin arvostelu meiltä kuulematta.


Jos narsistinen puoli on meissä valtaapitävänä, niin emme siedä arvostelua lainkaan. Emmekä
näin ollen voi myöskään oppia virheistämme. 


Yhteiskunnat tarvitsevat "toisinajattelijansa", jotka arvostelevat vallankäyttäjien tapaa toimia.
Tässä kohtaa on kansalaisvelvollisuus ajatella kriittisesti.


Meillä on oikeus arvostella, mutta myös velvollisuus sietää itseen kohdistuvaa asiallista
kritiikkiä.


Asiaton ja persoonaamme loukkaava arvostelu meidän tulee torjua, on syytä ilmaista selvin
sanoin missä kulkee raja.


                                                                                                                        Markku Laitinen