Ihon tuoksu ja huulille jäävä maku

"Käytä silmiäsi niin kuin sinusta tulisi huomenna sokea, kuuntele äänten musiikkia, linnunlaulua,
niin kuin tulisit huomenna kuuroksi. Koskettele kaikkia esineitä niin kuin menettäisit huomenna
kyvyn koskettaa. Haistele kukkien tuoksua, maistele jokaista suupalaa niin kuin et enää koskaan
sen jälkeen pystyisi haistamaan ja maistamaan mitään."  (Tuntematon)


Aistien varainen elämämme on täynnä itsestäänselvyyksiä. Emme kiinnitä juuri mitään huomiota
elintärkeisiin kykyihimme.


Vasta kun menetämme jonkun näistä aisteistamme, huomaamme kuinka tärkeä se olikaan. On
hienoa nähdä kaikki se värikylläisyys, joka meitä ympäröi.


On upeaa kuulla äänten sointuja. Käsi joka tunnustelee toisen vartaloa, ihon tuoksu ja huulille
jäävä maku, ovat unohtumattomia aistimuksia.


Jotta voisimme elää kaikin aistein, on meidän harjoitettava hetkessä elämistä, läsnäoloa, tässä
ja nyt olemista.


Olemassaolosi on totta vain tässä hetkessä.


                                                                                                      Markku Laitinen

Sormi joka heristelee varoittavasti.

"Perfektionismi ei ole sama asia kuin erinomaiseen lopputulokseen pyrkiminen. Perfektionismi on
puolustustoimenpide.


Se on uskomus, että jos teemme asiat täydellisesti ja näytämme täydellisiltä, voimme minimoida tai välttää syyllisyyden, arvostelun ja häpeän tuottaman kivun.


Perfektionismi ei ole itsensä kehittämistä. Perfektionismissa on pohjimmiltaan kyse hyväksynnän hakemisesta.


Perfektionismi aiheuttaa riippuvuutta, koska väistämättä koemme häpeää, arvostelua ja
syyllisyyttä uskomme sen usein johtuvan siitä, ettemme olleet tarpeeksi täydellisiä.


Sen sijaan, että kyseenalaistaisimme perfektionismin virheellisen logiikan, vajoamme yhä syvemmälle pyrkimykseemme näyttää juuri oikeanlaiselta ja tehdä kaikki täysin oikein.


Juuri perfektionismi saa meidät itse asiassa tuntemaan häpeää, arvostelua ja syyllisyyttä, mikä johtaa yhä suurempaan häpeään ja itsesyytöksiin:


Tämä on minun syytäni. Minusta tuntuu tältä, koska en ole tarpeeksi hyvä."
(Brene Brown)




Täydellisyyspyrkimyksiämme johdattelee usein ajatus: Mitähän nuokin minusta ajattelevat? Joku
toinen siis määrittelee sen, minkälainen minun tulisi olla.


Arvostelulle alttiiksi heittäytyminen tarkoittaa sitä, että "tupa jätetään siivoamatta", vaikka
tiedetään, että "kriittinen silmä" on tulossa kylään.


Tämä tietoisesti otettu riski antaa mahdollisuuden tulla näkyväksi sellaisena kuin on. Häpeän ja
syyllisyyden ryydittämä tunnekin saa samalla "siedätyshoitoa."


Jossain takaraivolla saattaa juuri nyt näkyä se "sormi joka heristelee varoittavasti" -  älä missään tapauksessa anna niiden nähdä sinua tuollaisena.


Nitistä se!
                                                                                                              Markku Laitinen

Kirja joka antaa opetuksen.

Olli-Pekka Vainio
HYVEET
Johdatus hyveajatteluun
Viisas Elämä  2017


"Ihmiselle on mahdollista olla samaan aikaan suunnattoman älykäs, mutta myös tyhmä - tai
jopa paha."


Hyveajattelu on siis tarpeellista ja Olli-Pekka Vainio tarjoaa kirjassaan sellaiseen avaimia.


Antiikin filosofiasta Vainio löytää neljä niin sanottua kardinaalihyvettä, niitä ovat:
Kohtuullisuus, rohkeus käytännöllinen viisaus ja oikeudenmukaisuus.


Kristillisestä perinteestä löytyy kolme teologista hyvettä, ne ovat: Usko, toivo ja rakkaus.


"Sinänsä oikeaa tekoa, joka tehdään vääristä motiiveista, voidaan hyvin perustein pitää
paheena." Tämä ajatus viittaa moraalisiin oppeihin. 


Mutta mitä tarkoittaa sisäistetty moraalinen hyve, joka liittyy tekoihin? Vainio antaa Aristoteleen vastata. Teon täytyy täyttää seuraavat ehdot ollakseen hyve:


a) teon täytyy olla moraalinen
b) tekoa ei saa tehdä vääristä syistä ja motiiveista
c) teko tulee tehdä sen itsensä luontaisen hyvyyden tähden, ei keinona johonkin
 muuhun päämäärään.


"On itse asiassa pahe ajatella itsestään liian alhaisesti tai olla tunnistamatta omia lahjojaan,
kykyjään ja vahvuuksiaan." Tähän ajatukseen liittyy suurisieluisuuden käsite.


Vainio esittelee nyt Tuomas Akvinolaisen, jonka suurisieluisuuteen liittyy tämäkin:
"Suurisieluisella yksilöllä on realistinen minäkuva, mutta hän ei ole itseriittoinen. Hän tekee
suuria asioita, mutta toisten hyväksi."


Tuomas Akvinolaiselle rakkauden hyve on enemmän kuin hurmaantumista: "Rakkaus hyveenä
ei ole tunne, vaan tahtotila toimia toisen parhaaksi. Voin sanoa rakastavani toista vain, jos
toivon hänen parastaan."


Olli-Pekka Vainion kirja antaa "opetuksen", jota ei ole helppo unohtaa. Lukija joutuu ajattelun oppitunnille, joka johtaa itsetutkiskeluun, josta seuraa se, ettei näkymä omassa sisimmässä
välttämättä miellytä.


Äskeiseen liittyen, kirjasta löytyvät -  Hyve-eettiset toimintaohjeet:
"Tee teko, joka ilmentää lempeyttä, oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta. Tee teko, jonka
moraalisesti ihanteellinen henkilö tekisi."


                                                                                                        Markku Laitinen

Odota ja toivo!

Koko inhimillinen viisaus on näissä sanoissa: Odota ja toivo!  (Alexandre Dumas)


Kaikki järjestyy. Tänään elämäsi langat saattavat olla solmussa, mutta voit uskoa, umpisolmukin
avautuu aikanaan.


Epätoivo voi olla vieraanasi, mutta sekin poistuu jonain päivänä. Voit olla murheen ja
surun vallassa, mutta eräänä päivänä nekin jättävät sinut.


Odota ja toivo! Tee mitä voit, mutta älä vahingoita itseäsi. Ole itsellesi armollinen. Salli itsesi kokea kaikki ne tunteet, jotka juuri nyt ovat läsnä.


Odota ja toivo!
                                                                                                           Markku Laitinen  

Juoksen muiden lailla karkuun.

"He torjuvat kiihkeän toimeliaisuutensa avulla alati uhkaavaa tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetta. Hyrrän tavoin he kaatuvat heti kun lakkaavat pyörimästä. Kuin kivi jolla lapsi heittää voileipiä he hyppelevät pinnalla niin kauan kuin vauhti riittää, pysähtyessään he vaipuvat ahdistuksen ja epätoivon syövereihin."  (Kierkegaard)


Pysähtyminen, hiljaisuus ja kaikesta tekemisestä luopuminen näyttäisi tien itsetuntemuksen
lähteelle. Mutta juoksen muiden lailla karkuun.


Kuka minä olen ja mitä minä haluan? Rehellinen vastaus, en tiedä. Olen saanut kyllä monta vastausta, mutta ne kaikki ovat tulleet itseni ulkopuolelta.


Hiljentymien antaisi oikean vastauksen. Kierkegaard kuvailee yllä ne tuntemukset joita täydellinen hiljentyminen aiheuttaa.


Oikea vastaus jää siis saamatta ja jatkan matkaani kuten ennenkin. Seuralaisenani on kuitenkin epämääräinen tunne siitä, että jotain puuttuu..


                                                                                                 Markku Laitinen

Maailma on tulossa hulluksi.

Maailma on tulossa hulluksi. Ihmiset "suojautuvat" muurien taakse, näkevät kaikessa vieraassa jotain uhkaavaa.


Maailma jakautuu "hyviin ja pahoihin", jokainen kansakunta suorittaa jaon omista lähtökohdistaan
ja sijoittaa tietenkin itsensä hyvien joukkoon.


Tästä on lyhyt matka siihen hetkeen, jolloin osoitetaan oikein "sormella", ketkä ovat syypäitä meidän ahdinkoomme.


Seuraavaksi heidät demonisoidaan, heistä tehdään hirviöitä, pohjasakkaa, syyllisiä ja halveksittavia.


Historia kertoo kuinka sen jälkeen menetellään.
                                                                                                                Markku Laitinen

Rahaa ei voi syödä.

Vasta kun viimeinen puu on kaadettu
Vasta kun viimeinen kala on pyydetty
Vasta kun viimeinen joki on myrkytetty
Vasta sitten te huomaatte, ettei rahaa voi syödä


                                     (Cree-intiaanien ennustus)


Eräissä maailman suurkaupungeissa elämä käy jo lähes mahdottomaksi. Saastesumu hankaloittaa päivittäistä elämää ja ihmisiä kuolee sen seurauksiin.


Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksista saamme kärsiä kaikki. Odotettavissa on,
että lähitulevaisuudessa ilmastopakolaisten määrä nousee miljooniin.


Me hoemme jatkuvan talouskasvun mantraa, vaikka kahlaamme jo "sonnassa." Rajallisella maapallolla rajaton kasvu on mahdoton yhtälö.


Käytämme luonnonvarojamme täysin holtittomasti, kulutamme kolmen maapallon verran, ja riistämme tulevilta sukupolvilta hyvän elämän eväät.


                                                                                                     Markku Laitinen

Sanat hehkuvat lämpöä ja valoa.

Ole läsnä
Löydä totuus
Sisäinen totuus
Rauha
Loputtoman viisauden lähde
Aito ilo
Ehdoton rakkaus.
                                     (Tuntematon)


Nämä viisaat sanat on joku raapustanut erään metsäpolun taukotuvan seinälle. Ne pysäyttävät vaeltajan ja asettuvat hänen sydämeensä.


Hiljaisen metsän keskellä nuo sanat hehkuvat lämpöä ja valoa, rauhaton mieli asettuu hetkeksi aloilleen.


                                                                                                                   Markku Laitinen        

Kulueriä ja ihmiskoneita.

He eivät ole erityisen herkkätunteisia ihmisiä kohtaan ja he pyrkivät ottamaan ratkaisuissaan huomioon enemmän rahan kuin ihmisen. Tämän vuoksi he ovat tunteettomia ihmisiä kohtaan ja omistautuvat kokonaisvaltaisesti rahan ja välittömien tuottojen hankkimiseen. Heidän työvälineinään ovat ennemminkin taseet, rahaan liittyvät selvitykset ja numerot kuin ihmiset.   (Tuntematon)


Äskeinen kuvaus sopii niin valtionvarainministeriöön, kuin sijoitusmarkkinoillekin. Ja kaikkialla missä pyritään maksimaaliseen tuottoon, siellä ihminen on "halpa."


Valtiontaloudessakin asioita katsellaan pelkästään rahan näkökulmasta, mummot, ukit, sairaat ja muuten huonosti pärjäilevät lasketaan kulueriksi.


Kaikki laskelmoidaan tehokkuusmittarein, koululaisetkin olisi saatava nopeasti "hyötykäyttöön",
tuottaviksi ja kuluttaviksi "ihmiskoneiksi."


Ihmisen välineellistäminen ei jätä tilaa inhimillisyydelle.


                                                                                                       Markku Laitinen 

Itkisinkö onnesta?

"Mitä on puhe surusta ja väsymyksestä,
mitä kuulen,
vihasta, tyytymättömyydestä ja pettyneistä toiveista?
Te heikentyneet pojat ja tyttäret,
elämä on liian väkevä teille--
elämää rakastetaan eläen."
                                                (Edgar Lee Masters)


Epämiellyttävien asioiden ja tapahtumien hyväksyminen osaksi elämää on vaikeaa. Epämieluisat tehtävät ovat vastenmielisiä.


Tosiasia on, että elämään kuuluvat myös vastoinkäymiset, epäonnistumiset ja monet muut harmituksen aiheet.


Ilon ja onnen hetket näyttävät ja tuntuvat paljon paremmilta juuri silloin, kun on selvinnyt siitä eilisestä "murheesta, joka kaiken kaataa oli."


Kuvitellaanpa vaikka tilanne jossa et saa syödäksesi yhtään mitään. Kolmantena päivänä vatsasi kurnii jo epätoivoisesti..


Nyt sinulle tarjotaan pelkkä leivänpalanen, saat sitä suuhusi, nielaiset ja kohta kysyt itseltäsi:
"Itkisinkö onnesta.."
                                                                                                            Markku Laitinen




                                   

Minä tulen hallitsemaan maailmaa.

"Ennenkuulumattoman vaikeat tehtävät minä ratkaisen leikittelevän helposti; terveyteni on kuin sää, se herää päivittäin rajoittamattomaan loistoon ja on varmalla pohjalla... Seuraavina vuosina maailma kääntyy päälaelleen; ja koska vanha jumala on hylätty, minä tulen hallitsemaan maailmaa."


Nyt seuraa arvoitus, onko ylläoleva ajatus:
A:  Trumpin
B:   Nietzshen


Väärin arvattu. Nuo ajatukset julkitoi suuri filosofi Nietzshe vähän ennen hulluksi tuloaan.


                                                                                                                   Markku Laitinen

Avuttomia aikuiselämän "vauvoja".

Tavallinen ihminen ja tavallinen elämä ei enää kelpaa, tarvitaan henkilökohtaisia joka alueen valmentajia, jotka kertovat kuinka tulee oikeasti elää.


Meistä on tehty avuttomia aikuiselämän "vauvoja", jotka täytyy kädestä pitäen opettaa syömään, liikkumaan ja huolehtimaan arkisista toimistamme.


"Asiantuntijat" saavat meidät uskomaan, että elämme väärin.  Tämän jälkeen tarjotaan "apua", josta pitää tietenkin pulittaa huomattava rahallinen korvaus.


Joka päivä ponnahtaa uusia guruja julkisuuteen. Jokaisella "terapeutilla" on juuri sinulle tärkeää kerrottavaa: tarvitset uudet elämän ohjeet.


Elämäänsä tyytyväinen ihminen tehdään tyytymättömäksi ja näin saadaan bisnes pyörimään.


                                                                                                  Markku Laitinen 

Pitkin hampain ja hikeä vuodattaen.

"Pikkulapsille luonteenomaisia piirteitä, ja heille tietenkin täysin anteeksiannettavia, ovat kärsimätön vaatimus saada heti tyydyttää tarpeensa sekä vastuuntunnon puuttuminen ja täydellinen piittaamattomuus muiden ihmisten tunteista."


"Kypsän ihmisen käyttäytymisnormeihin kuuluvat kärsivällinen pyrkiminen kohti kaukaisiakin päämääriä, vastuun kantaminen omista teoista ja kaukaistenkin kanssaihmisten huomioon ottaminen."


Edellä olevat näkemykset ovat tallentuneet pöytälaatikkooni ilman allekirjoitusta. Kiitän tuntematonta, jonka viisaista ajatuksista olen saanut ammentaa oppia.


Pitkin hampain ja hikeä vuodattaen on tunnustettava, että viivyin elämässäni aivan liian pitkään tuossa ensimmäisessä vaiheessa.


Ja tuossa toisessakin vaiheessa vaiheessa olen juuri ja juuri, ekaluokan suorittaneiden joukossa. Suotakoon minulle anteeksi tämä hidas kehittymiseni.


                                                                                                      Markku Laitinen

Se riittää.

"Maistuuko kurkku kitkerältä? Heitä se sitten pois. Ja onko polullasi oksia? Astu siis syrjään. Se riittää. Älä hoe: Miksi tällaisia asioita luotiin maailmaan."  (Marcus Aurelius)


Aurelius riistää meiltä kirjoituksessaan valittamisen ja kitisemisen riemun.


"Valittamisen perusteet" ja niiden kumoaminen tulee kyllin selväksi.


Valittaminen on aina mielekkäämpää kuin ratkaisujen etsiminen.


Ja vielä onnellisemmaksi sitä tulee jos löytää "syyllisen".


                                                                                                       Markku Laitinen

Iloitse siitä mtä on.

"Kyvyttömyys iloita siitä mitä on, on päivien tärvelemistä. Sellaisesta vahingonteosta saattaa saada pitkän tuomion: Elinkautisen tyytymättömyyden."  (Tuntematon)


Ihminen harvoin iloitsee terveydestään, vasta sairastuttuaan hän huomaa terveytensä "poissaolon" ja
alkaa valittaa sitä, kun ei ole terve.


Ihminen harvoin iloitsee kumppanistaan, jonka kanssa on jakanut elämänsä. Vasta kumppanin kuoltua tai kadottua, hän huomaa rakastettunsa "poissaolon" ja alkaa valittaa yksinäisyyttään.


Ihminen liian harvoin iloitsee lapsistaan, vasta näiden kadottua maailman tuuliin hän huomaa lastensa
"poissaolon" ja alkaa kaivata heitä.


Ihminen harvoin iloitsee olemassaolostaan, vasta kuullessaan kuoleman kolkutuksen, hän alkaa elää.


                                                                                                    Markku Laitinen

On parempi istua hiljaa?

Joku on joskus sanonut: "On parempi istua hiljaa ja näyttää tyhmältä, kuin avata suunsa ja todistaa olevansa tyhmä."




Olen kuullut sanottavan: "Hän on hyvin sosiaalinen, mutta sosiaalinen äly puuttuu."


Tor-Björn Hägglundin ajatuksia lukiessani löysin tämän: "Ihmisen tekee syväksi se, että hän puhuu
ahdingostaan, riittämättömyydestään ja häpeästään."


Hän jatkaa: "Miellyttävä hän on korostaessaan positiivisia näkökohtia, pinnallinen kehuessaan itseään
ja vastenmielinen ollessaan hyökkäävä tai tyydyttäessään perverttejä halujaan."


Nämä ovat kaikki määritelmiä, joista ihmisyys muodostuu, on oma asia tehdä johtopäätöksiä sen osalta mihin kategoriaan itsensä asettaa.


                                                                                                    Markku Laitinen

Kirja jonka äärellä liikuttuu

Paul Kalanithi
HENKÄYS ON ILMAA VAIN
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Bazar Kustannus 2017


Neurokirurgi saa 36-vuotiaana syöpädiagnoosin. Tästä tilanteesta alkaa omaelämänkerrallinen, surullinen, liikuttava, ja jos näin saa sanoa, kaunis tarina.


Takana on kymmenen vuotta päämäärätietoista pyrkimystä kohti neurokirurgin vaativaa uraa. Ja edessä häämöttää loistava tulevaisuus.


Syöpädiagnoosi tekee lopun haaveista ja toisten auttajasta tulee autettava, potilas. Kuoleman todellisuus astuu silmien eteen.


"Mikä tekee ihmiselämästä mielekkään huolimatta kuolemasta ja rappeutumisesta." Tämän kysymyksen, joka vaatii rohkeutta, esittää Paul Kalanithi itselleen.


Paul alkaa kirjoittaa, kirjailijaksi ryhtyminen on ollut hänen toinen haaveensa. Hän kirjoittaa aivan konkreettisesti - "kuoleman hädässä."


Hän kertoo värikkäästi nuoruudestaan, opiskelustaan ja ajasta jolloin hänestä alkoi pikkuhiljaa hioutua neurokirurgian huippuammattilainen.


Paul kertoo kuinka hän kohtaa "kohtalonsa", alkaa rakkaustarina, jonka piti kestää ikuisesti, mutta joka päättyy suruun ja kyyneliin.


Kalanithi kuvailee sairaalaelämää sekä lääkärin, että potilaan näkökulmasta. Eettinen ja moraalinen pohdinta on vahvasti läsnä näissä kokemusperäisissä kuvailuissa:


"Mikä teki tietyn potilaan elämästä elämisen arvoisen, miten pelastaa nuo asiat mikäli mahdollista - tai jos ei, päästää potilas kuoleman rauhaan?"


"Syövän kirous synnytti oudon, kaksijakoisen olemassaolon, haastoi minua toisaalta katsomaan kuoleman lähestymistä silmät auki ja toisaalta kieltäytymään sen kahleista."


Paul Kalanithin kirjan kirjoittamisen päättää syöpä, joka tuo kuoleman tullessaan. Hänen vaimonsa
Lucy Kalanithi kirjoittaa kirkkaat loppusanat:


"Paul kuoli läheistensä läsnäollessa sairaalasängyssä noin kahdensadan metrin päässä synnytysosastolta, missä tyttäremme Cady oli tullut maailmaan kahdeksaa kuukautta aiemmin." 


                                                                                               Markku Laitinen

Jos ei osaa - "saa itkeä" - niin sitten syö.

"Yksi asia jonka olen oppinut on se, että tunnesyömistä vastaan taisteleminen kaloreita laskemalla on kuin valmistautuisi maratoniin makoilemalla sohvalla. Siinä ei ole järkeä."


"Jos ei yritä ratkaista alkuperäistä ongelmaa vaan keskittyy vain sen ilmenemismuodon tai oireen hallintaan, päätyy hakkaamaan päätään seinään."  (Roger Gould)


Kaikki ne tunteet joita emme tiedosta, jotka aiheuttavat epämääräistä ahdistusta, ovat tunnesyömisen
ydintä -  ei ole nälkä, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että pitää ottaa jotain "suuhun".


Ahdistuksen takana piileskeleviä tunteita  - surua, pelkoa, vihaa - on vaikea sietää itsessään. Jossain
kohtaa sisällämme saattaa olla turvaton lapsi, joka etsii rakkautta.


Jos ei osaa - "saa itkeä" - niin sitten syö.


                                                                                                     Markku Laitinen  
 

Ylistyslaulu metsälle ja puille

10 minuuttia metsässä:
Verenkierto elpyy.
Syke, hengitystiheys ja verenpaine laskevat.
Stressihormonitaso alenee.
Liikunta maan tahtiin parantaa kuntoa ja mieliala kohoaa.
Ajatukset selkeytyvät.
Saa etäisyyttä huoliin ja murheisiin.
Ahdistus vähenee.
Kiire katoaa.
Metsän äänet ja valot rauhoittavat.


Sinikka Piipon kirja: Elinvoimaa puista/Minerva kustannus 2017, on ylistyslaulu metsälle ja puille.


"Puiden ja muiden kasvien haihtuvien öljyjen tiedetään helpottavan ahdistusta ja masennusta, vähentävän sympaattisen hermoston aktiivisuutta stressissä ja alentavan verenpainetta," kirjoittaa
Piippo.


"Puut tarjoavat aineksia rohtoihin, lääkkeisiin, ruokiin ja juomiin. Niissä on kosolti bioaktiivisia aineita."


Metsä on luonnon oma apteekki. Piipon mukaan metsissä käynnit alentavat virtsan adrenaali - ja
noradrenaalitasoja. "Luonto auttaa sydän- ja verisuonisairauksissa, diabeteksessa, metabolisessa
oireyhtymässä ja ylipainossa."


Piipon kirja on luonnontieteellinen merkkiteos. Mutta myös "uskomuksellinen" kansantiede opus.
Joka tapauksessa kirja sisältää niin paljon arvokasta tietoa, että siihen kannattaa tutustua.


                                                                                                            Markku Laitinen

Mitä järkeä on nousta tähän uuteen päivään?

"Tarkoituksettomuus estää elämän täyteyden, ja siksi se voidaan rinnastaa sairauteen. Merkitys saa ihmisen kestämään monenlaisia asioita - ehkä kaiken.  (Jung)


Onko toimettoman, sairaan tai eläkeläisen aamu tarkoituksettomuudella ladattu, vai merkitystä täynnä oleva? Mitä järkeä on nousta tähän uuteen päivään?


On väitetty, että jopa sänkypotilaana riutuvan vanhuksenkin elämällä on jokin merkitys. Tämä merkityksellisyys syntyy hänen olemassaolostaan.


On henkistä vahvuutta kokea "pelkkä" olemassaolo merkitykselliseksi. Se on mahdollista silloin, kun
elämä näyttäytyy ihmeen kaltaisena. Selittämättömänä mysteerinä.


Joka päättyy kuolemaan...


                                                                                                    Markku Laitinen

Kuolema

Kuoleman läheisyys asettaa tekomme tärkeysjärjestykseen. Kuolemaan-tuomittu ei suunnittele omaisuutensa kasvattamista, ei maineensa lisäämistä, ei kansansa menestystä, eikä uusien planeettojen löytämistä.


Juuri ennen kuolemaansa hän yrittää lohduttaa surevaa, auttaa kaatuneen vanhuksen pystyyn, sitoo haavan, korjaa lapsen rikkoontuneen lelun...
                                                                                                  (Tuntematon)


En tiedä oliko Ukki hyvä mies, mutta vatsasyöpään sairastuttuaan, hän ihan viime hetkillään teki
meidän perheen pienimmille, kaksospojille puiset kuorma-autot.


Ehkä Ukki ei ollut omasta mielestään hyvä mies ja halusi tehdä korjaavan liikkeen. Ehkä hänen sydämensä vain heltyi.  


Ja nyt jään miettimään, miksi on niin vaikeaa olla "hyvä jo eläessään".
                                                                                                                     
                                                                                                       Markku Laitinen

Kuuntele, opi,jatka matkaa

"Älä tuhlaa aikaa epäonnistumisen vihaamiseen. Epäonnistuminen on onnistumista suurempi opettaja. Kuuntele, opi, jatka matkaa."   (Clarissa Pinkola Estes)


Olen tuhlannut elämästäni satoja tunteja hyödyttömään epäonnistumisten vihaamiseen. Olen mököttänyt, kiroillut ja kironnut kaikki mahdolliset Jumalatkin.


Olin sitä mieltä, ettei minun pidä epäonnistua. Olin siis tyhmä. Viisas en ole vieläkään, mutta ymmärrykseni on hieman kehittynyt ja hyväksyn senkin, että voin epäonnistua.


Enää en lakkaa yrittämästä, jos olen epäonnistunut. Voin yrittää aina uudelleen ja uudelleen. Tämä ei tarkoita "pään seinään hakkaamista", eli jos jokin ei toimi, niin se ei sitten toimi.


Kyky luopua on joskus yhtä tärkeää, kuin epäonnistumisten hyväksyminen.


                                                                                                          Markku Laitinen

Äidillisen rakkauden piirissä

"Sokea lapsi
jota hänen äitinsä taluttaa
ihailee kirsikankukkia.."
                                          (Kikakou)


Kikakou kuvaa runossaan äidin ja lapsen välisen luottamuksellisen rakkauden. Runo herkistää kauniilla todellisuudellaan.


Lapsi ei tunne omaa puutteellisuuttaan äidin rakastavassa läheisyydessä. Äiti on kaunis "kirsikankukka."


Äidillisen rakkauden piirissä kasvava lapsi näkee hyvyyden ja kauneuden.


                                                                                                     Markku Laitinen

Tämäkään ei ollut mistään kotoisin

"Helvetillistä tämä jatkuva omien kykyjen epäily! Vaikka Taivaan Jumala sanoisi minulle, että minä olen tehnyt ja teen kelvollista ja arvokasta työtä, minä olisin ainoastaan imarreltu, en vakuuttunut."
(Pentti Saarikoski)


Jos suuri runoilija, jo nuorena neroksi mainittu, epäilee omia kykyjään, niin onko sitten kumma, että mekin epäröimme omien toimiemme kohdalla.


Monet taiteellisesti lahjakkaat joutuvat jatkuvasti "epäilyn kynsiin", jotkut ovat jopa tuhonneet omia
aikaansaannoksiaan, valmiita käsikirjoituksia on heitetty tuleen.


Monille ihmisille käy niinkin, ettei koskaan ehdi edes aloittaa, kun epäilyksen kyykäärme on jo ehtinyt tuhota orastavan toimeen tarttumisen.


"Pakottava" tarve saa meidät kuitenkin uudelleen ja uudelleen rohkaistumaan. Aloitamme, saamme
jotain aikaiseksi, olemme hetken tyytyväisiä...


kohta epäröimme ja pian olemme sitä, mieltä ettei tämäkään ollut mistään kotoisin.


                                                                                                      Markku Laitinen

On kuva synkkä

Jos valtaistuimelle näkyis maa,
niin sitä katsoisit kuin pahaa unta.
Näkisit, miten vääryys kukoistaa
ja miten laittomuus lain voiman saa
ja valtaan sen jo joutuu valtakunta...
Valehtelija ja roisto voittaa
ja rehellinen häviää,
rankaisematta rikos jää,
tuomari ilkitöitä kunnioittaa.
On kuva synkkä. Vielä synkempää
on tosi, joka näkemättä jää.
                                                 (Goethe)


Aikoinaan meillä oli ministeri, joka "koplasi" omat ja valtion rahat. Hän joutui valtakunnan oikeuteen, sai tuomion ja erotettiin ministerin tehtävistä. Kului muutamia vuosia ja kansa valitsi hänet
kansan edustajakseen.


Nyt meillä on "syytön" pääministeri, jonka lapset yrittävät kaikin tavoin mustamaalata häntä bisneksillään.


Mutta - "onko vielä synkempää tosi, joka näkemättä jää."


                                                                                                 Markku Laitinen

Me olemme ihmisiä

Tarina: miehen luokse ilmestyi enkeli sanoen: "Toteutan kaikki toiveesi, aivan mitä vain haluat - mutta muista, että toteutan toiveesi naapurillesi kaksin verroin!" Mies vastasi ilkeästi hymyillen:
"Ota toinen silmäni!"        ( Slavo Zizek)


Me olemme valmiita luopumaan jostakin itselle tärkeästä, jos siitä on jollekin kateutemme kohteelle haittaa.


Me olemme hyväntahtoisia, jos siitä on meille jotain hyötyä.


Pyyteettömyytemme takana on mörkö - omahyväisyys.


Me olemme ihmisiä.
                                                                                               Markku Laitinen

Sydämenkorjaajan poika

Miten tämä sydän on näin hätääntynyt? kysyi sydämenkorjaajan poika, joka oli päässyt isänsä mukana töihin.


Ne on kuule poika nämä ihmissydämet sellaisia, että ne hätääntyvät milloin mistäkin.


Poika seurasi kuinka isä otti rauhallisuusmeisselinsä esiin ja ruuvasi jotakin sydämen oikeasta kammiosta ja siirsi sen vasempaan kammioon.


Miksi sinä noin teet, kysyi poika?


No, katsos, tämä sydän on selvästi hätääntynyt rakkaudesta ja silloin on parasta siirtää hätää enemmän tälle vasemmalle puolelle, koska tuolla oikealla puolella ei ole järjen hiventä silloin kun ihmissydän rakastuu.


Seuraavan potilaan mustaa sydäntä poika ihmetteli. Miksi tälle sydämelle on tullut musta kuori?


Se on kuule tämä nyt sellainen julma sydän, joka on lähes mahdoton korjattava.


Poika katseli tarkkaavaisena ja näki kuinka sydämenkorjaaja isän taltaniskut irrottivat muru murulta tuota mustaa kovettunutta karstaa potilaan sydämen pinnalta.


Paraneeko se, uteli poika?


Ehkä, jos saan kaiken karstan poistettua.


Kolmannen potilaan saapuessa poika pani merkille, kuinka isä puisteli päätään.


Onko tämäkin julma sydän?


Ei, tätä me kutsumme niin sanotusti "Berlusconin" sydämeksi. Niin kuin näet on tämä sydän pöhöttynyt ja paisunut, eikä se ole koskaan tuntenut myötätuntoa saatikka empatiaa.


Itsekäs, pirun itsekäs on tämä sydän, eikä paranemisesta ole juuri toivoa.


Poika hämmästyi isänsä rajuja otteita, kun tämä iski kirveen hamaralla pitkin sydäntä.


Alkaako se nyt toimia, kyseli poika varoen?


Ei tästä taida hyvää saada vaikka mitä tekisi, vastasi isä ja pyysi samalla hoitajaa viemään potilaan pois.


Päivän viimeinen potilas sai sydämenkorjaaja isän hymyilemään.


Miksi sinä hymyilet isä?


Voi kuule poikani, on niin hienoa nähdä tällainen lempeä sydän.


Miten lempeä sydän on hoidettavaksi joutunut?


Tätä sydäntä on haavoitettu, loukattu pahoin.


Poika seurasi kuinka isä siveli hunajantuoksuista voidetta lempeään sydämeen ja puhui sille rauhoittavasti, eikä aikaakaan, kun tuo lempeä sydän sykähteli hillitysti ja tasaiseen tahtiin.


Paraniko se?


No paranihan se, tämä sydän on hyvin vahva, vaikka onkin lempeä.


Pojan sydän väreili hyvää oloa, isä, huudahti hän, minäkin alan isona sydämenkorjaajaksi.


                                                                                           Markku Laitinen

Hyvään elämään

"He tuntevat, että elämällä on jokin syvällinen tarkoitus."


"Heillä on myönteisiä odotuksia, uskoa ja tahtoa, ja he omistautuvat asialleen."


"Heillä on hyvä itsetuntemus (tietoinen persoonallisuus)."


"He tuntevat hallitsevansa omaa elämäänsä ja tietävät, että aina on vaihtoehtoja."


"Heillä on sosiaalinen verkosto (perhe ja hyvät ystävät), joka tukee heitä."


"Heillä on sopivasti haasteita ja jännitystä elämässään."


"He tuntevat voivansa toteuttaa itseään luovasti."
                                                                                       (S. Friedman)




Friedmanin teesit ovat johtavat toteutuessaan "hyvään elämään". Miksi me emme tavoittelisi sellaista todellisuutta?


                                                                                                              Markku Laitinen

Nämä ihmiset eivät häpeä olla ihmisiä

"Täällä ihmiset uskaltavat näyttää kehonsa riippumatta siitä, onko se paisunut jättiläismäiseksi, onko se reuman murtama tai suonikohjujen sinertämä. Nämä ihmiset eivät häpeä olla ihmisiä."
(Owe Wikström)


Tyytymättömyys omaan painoon - olen läski - ja kehonkuvaan yleisestikin on saanut sairaalloiset mitat. Ihmiskuva rakentuu ulkoapäin, eikä se muistuta peilikuvaamme.


Kauneusihanteet vääristävät todellisuutta ja pakottavat varsinkin naisia muottiin jossa, pienikin pyöreys on moitittavaa.


Osa kuvastosta rakentuu terveysihanteeseen liitettynä. Markku T. Hyyppä käyttää ilmaisua "ihailuruumis".


"Ihailuruumis määrittelee meidän sijaintimme terveysakselilla: lihavat, vajaakuntoiset, ja vanhat kuuluvat nollapäähän, kun taas solakat, lihaskimput ja nuoret sijoittuvat akselin tavoiteltuun päähän."


Bisnesmaailma käyttää säälimättä hyväkseen ihmisen tyytymättömyyttä itseensä. Valitettavan moni uskoo sen sanomaan. Surullisin esimerkki on kallis ja tehoton pillerilaihdutus.


Meidät on saatu häpeämään omaa olemustamme ja tuntemaan syyllisyyttä olomuodostamme. Tämä kertoo siitä, että emme sittenkään kykene omaehtoiseen ajatteluun.


                                                                                               Markku Laitinen

Tarvitsemme aivoravistelua

"Älä muistele eilistä, mennyttä päivää,
älä valita huomista, saapumatonta.
Älä rakenna tulevalle, älä menneelle.
Iloitse tässä ja nyt, älä haaskaa elämääsi!"
(Omar Khaijam)


Lapsilla on taito elää juuri sitä hetkeä mikä on olemassa. Lapsilla on kyky ihmetellä kaikkea olemassa olevaa.


Meilläkin on sellaisia taitoja, mutta olemme unohtaneet kuinka niitä käytetään. Me aikuiset elämme itsestäänselvyyksien ja huolten vankeina.


Herätys! Tarvitsemme aivoravistelua. Silmät on avattava suurelle ja suusta täytyy päästää hämmästyneitä huudahduksia!


Elämme ihmeiden keskellä.
                                                                                           Markku Laitinen

Kuusi asiaa

"On ainakin kuusi asiaa, joiden nopeaa saamista ja keskeytyksetöntä jatkumista jokainen meistä alitajuisesti haluaa, mutta joita kukaan ei koskaan täydellisesti saavuta. Haluamme onnellisuuden johon ei sekaannu surua, elämän jota kuolema ei katkaise, terveyden jota sairaudet eivät synkistä,
vapauden jota rajoitukset eivät estä, tiedon jota kysymykset eivät vaivaa ja sopusoinnun kaikkien muiden kanssa."  (Paul Brunton)


On vaikeaa hyväksyä, että "polulla on kiviä". Kompurointi ei miellytä meitä. Elämän tulisi soljua nätisti. Mutta niin se ei mene.


Pettymyksiä on vaikea hyväksyä. Kivut ja sairaudet ovat pelottavia jo ajatuksena. Kuolemaa emme suostu ajattelemaan.


Kaikki tämä on kuitenkin läsnä jokaisen elämässä. Jos kiellämme totuuden, emme hyväksy elämää sellaisena kuin se ilmenee.


Nekin hetket ovat elämää, jolloin emme ole onnellisia. Ja onnellisuutta voimme kokea silloin, kun olemme selviytyneet tuskallisesta hetkestämme.


Monenkirjavassa elämässä on elämän maku.
                                                                                               Markku Laitinen

Vaille onnea

"Jokaisena elämäni päivänä olen yhä vakuuttuneempi siitä, että elämän tuhlaaminen tarkoittaa antamatta jäänyttä rakkautta, käyttämättä jääneitä kykyjä ja itsekästä varovaisuutta, joka välttää kaikkia riskejä ja joka tuskaa kaihtaessaan jää myös vaille onnea. (Mary Cholmondeley)


Elämä lipuu aina eteenpäin, kohti lopullista päämääräänsä. Sitä ennen voi tehdä hyviä tekoja. Karskit
miehet ja kovapintaiset naisetkin saattavat heltyä viimeisillä hetkillään.


Jokainen joutuu huomaamaan kuinka vajavaiseksi elämä jää. En uskaltanut sitä enkä tätä. Aikomukseni jäivät aikomuksiksi.


Päästin elämän virrassa lipuvat mahdollisuuksien  lastut ohitseni. Täyttä rakkautta en päästänyt valloilleen, enkä osoittanut kiitollisuutta.


Huomioinko läheisten ihmisten todelliset tarpeet, en ainakaan kylliksi. Se tekee minut surulliseksi,
etten kyennyt olemaan oikeasti läsnä ja lähellä.


Saan yhä enemmän muistutuksia häpeällisistä teoistani, ne tulevat sisältäni. En voi käydä lakaisemaan jälkiäni, mutta voin yrittää toimia toisin, nyt ja tulevaisuudessa.


Tulevaisuus, se on tässä hetkessä.
                                                                                                        Markku Laitinen


 

Mieskin masentuu

"Miesten parissa masennus on yleistä mutta tunnistamattomaksi jäävää, sillä se koetaan akkojen vaivaksi, heikkoudeksi, häpeäksi ja uhaksi maineelle ja miehisyydelle.


Masennuksesta vaietaan, sitä peitellään ja "keskitytään positiivisiin asioihin." Miehen masennusta nimitetään "asenneongelmaksi" ja asioiden käsittelyyn liittyväksi ongelmaksi, ja hänen odotetaan hoitavan ne itse.


Masennusta hukutetaan työhön ja alkoholiin, ja tästä seuraa rakkaudettomuutta, yksinäisyyttä, väkivaltaisuutta, alkoholisoitumista ja itsemurhia."


                                                                                        (Terrence Real)


Vetämätöntä oloa ja apaattisuutta ei pidä sekoittaa masennukseen. Masennus on paljon syvemmältä kumpuavaa, kertakaikkista pimeyttä.


Puhun kokemuksesta, olen elänyt ajanjakson jolloin sängystä ylös pääseminenkin vaati suunnatonta ponnistelua.


Tulevaisuutta ei ollut olemassakaan ja kuolema tuntui hyvältä vaihtoehdolta. En rakastanut ketään ja koin ettei minua rakastanut kukaan.


Mielikuvani olivat synkkiä, en halunnut kohdata ketään. Näin pelkkiä painajaisia, uni oli katkonaista
ja aamuyöt tuijottelin kattoon.


Mutta minä sain tahtomattani apua. Perheeni ei hylännyt synkkää miestä. Löysin tien terapiaan ja jostain alkoi pilkistellä valoa.


Tänään voisin jopa sanoa, että masennus teki minusta syvämietteisen - omia ja toisten tunteita - paremmin ymmärtävän ihmisen.


                                                                                            Markku Laitinen

Tyhmyyden vallankumous

Tyhmyyden vallankumous on mykistänyt kaikki ajattelijat. Filosofitkin ovat vetäytyneet luoliinsa.
Amerikasta kaikki alkoi ja nyt se on jo joka puolella Eurooppaa.


Ajattelemattomuuden virus leviää ja meistä, jotka olimme oikeasti inhimillisiä, tulee trumppeja. Positiivinen ihminen ajattelisi tässä kohtaa, että sehän voi johtaa valkoiseen taloon.


                                                                                                    Markku Laitinen

Jokainen saamasi elon hetki

"Huolten keskellä, keskellä toivoa,
keskellä pelkoa ja vihaa
ajattele aina aamun valjettua,
että elät enää tämän päivän:
mieluinen on sinulle silloin
jokainen saamasi elon hetki.
                                                 (Horatius)


Aamun ankeus, väsymys ja kiire, on monen ihmisen todellisuutta. Mutta se voi olla vain sormen napsautuksen päässä, kun kaikki tuo katoaa ja tilalle astuu huoli elämän jatkumisesta.


Suurin osa meistä pitää mielummin kiinni vaikka elämänsä "riekaleista", kuin luopuu siitä kokonaan.
Eli yhtä-äkkiä, kuoleman kolkuttaessa ovelle, meille kelpaisi se "huonompikin" elämä, jota niin kovasti juuri äsken moitimme.


                                                                                                 Markku Laitinen

Meidän tulee todella elää

"Jotkut ovat sanoneet minulle, että elävät todella vain silloin kun hiihtävät tai ovat onnellisia vain silloin kun rakastelevat ja niin edelleen. Minä vastaan heille, he eivät osaa elää."


"Tässä elämässä meillä on vain määrätty määrä tunteja elettävänämme: tuhat tai kymmenentuhatta. Jos tästä määrästä onnistumme elämään todella vain muutamia kymmeniä tunteja, se tarkoittaa sitä, että emme todellakaan ole älykkäitä."


"Meidän tulee todella elää aina, ei vain lyhyitä aikoja, vaan kaikki ne kymmenentuhatta tai satatuhatta tuntia, jotka onnistumme elämään, on elettävä intensiivisesti, ei vain oltava olemassa. On tultava yhdeksi elämän kanssa."  (Zen-mestari Engiko Taino)


Haukottelun, voivottelun ja huokausten täyttämä elämä ei kelpaa Zen-mestarille. Mutta sellaista elämämme usein on, tympeää ja ikävää.


Joku on ilmaissut asiansa näin: "Tympiminen alkaa kyllästyttää, taidanpa siirtyä itsesääliin." Hyvällä huumorilla voi olla parempi vaikutus kuin "saarnalla."


Etsimme itsellemme kaikenlaista lohdutusta, pyrimme hetkelliseen tyydytykseen, patoamme kaikin tavoin tunteitamme ja toivomme elämän alkavan huomenna.


Miksi?


                                                                                                            Markku Laitinen 

Jos odotat..

"Jos kasvattajana odotat lapselta kuuliaisuutta, niin osoita välittäväsi hänestä ja sitoudu myös itse perheeseen."


"Jos odotat lapselta menestystä, niin hyväksy hänet myös heikkona ja epäonnistuvana, tue lasta ja osoita hänelle myötätuntoa silloin, kun hän epäonnistuu."


"Jos kasvattajana odotat lapselta velvollisuuksien täyttämistä, niin luota häneen, anna vastuuta, mutta myös vapauksia."


                                                                                       (Tuntematon)


Omalta kohdaltani on nöyrästi tunnustettava, että nämä opit olisin tarvinnut vuosikymmeniä sitten.
Sinulla, joka olet juuri nyt isän tai äidin roolissa, on vielä mahdollisuus elää todeksi ylläolevat kasvatusneuvot.


                                                                                                    Markku Laitinen

Että rakastaisit tai sinua rakastettaisiin

"Se, että heräämme joka päivä rakastaen jotakuta, joka saattaa rakastaa meitä tai olla rakastamatta, jonka turvallisuutta emme voi taata, joka saattaa pysyä elämässämme tai häipyä varoittamatta, joka saattaa olla uskollinen kuolemaansa saakka tai pettää meidät huomenna - se on haavoittuvaisuutta."
(Brene Brown)


"Rakkaus on epävarmaa. Se on uskomattoman riskialtista. Ja rakastaminen jättää meidät tunnetasolla paljaaksi. Kyllä, se on pelottavaa ja kyllä, se altistaa meidät kivulle, mutta voitko kuvitella elämää ilman, että rakastaisit tai sinua rakastettaisiin?"  (Brene Brown)


Sydän pamppaillen, me otamme vastaan rakkauden. Vatsaa kouristaen luovumme siitä. Siinä välissä itkemme ja nauramme. Tunnemme täyttymystä ja kaipaamme. Olemme vihaisia ja onnellisia. Mutta
koskaan emme voi enää olla samanlaisia, kuin olimme ennen rakkauttamme.


                                                                                                           Markku Laitinen

Jotain miettimistä

"Kun ihminen tulee kotiin ja osoittaa pahaa mieltään riitelemällä ja rähjäämällä muille, hän ei osoita tunteitaan vaan on tunteittensa takia menettänyt käytöksensä hallinnan."
                     
                                                                                              (Liisa Keltikangas-Järvinen)


"Aikuinen huutaa ja paiskoo ovia, kun neuvottelukeinot loppuvat. Raivotessaan ja kiukutellessaan hän ei "pura agressioitaan", vaan on pelkästään taantunut käyttäytymään lapsen tavoin, koska ei sillä hetkellä kykene muuhun." (Liisa Keltikangas-Järvinen)


Siinäpä jotain miettimistä uuden vuoden aluksi.
                                                                                           Markku Laitinen

Toivo herää

"Kun ihmiset saavat tuntumaa siihen, että toiset ymmärtävät heitä - tai ainakin tosissaan pyrkivät siihen - heille avautuu mahdollisuus alkaa luottaa toisiinsa. Samalla voi herätä toivo siitä, että keskustelemalla on mahdollista edetä kohti vaikeita ja henkilökohtaisesti arkoja seikkoja. Väylä
kohti inhimillisten kokemusten rikkautta on avautunut, oli se sitten mutkitteleva metsäpolku, tai avara valtatie."






Ylläoleva määritelmä Kai Alhasen kirjasta: Dialogi demokratiassa, Gaudeamus 2016. Ajatusten vaihto, tai hienommin sanottuna dialogi, rikastuttaa elämäämme:


"Mitä paremmin käsitämme ympäristömme olosuhteita sekä omia pyrkimyksiämme ja toisten ihmisten pyrkimyksiä, sitä enemmän meillä on erilaisia mahdollisuuksia toiminnassamme ja vapautta valita eri vaihtoehtojen välillä."


Koska Alhasen kirja viittaa myös demokratiaan on sieltä poimittava demokratian syntyyn liittyvä historiallinen kommentti:


"Demokratiaan siirryttiin köyhempien asukkaiden vastustaessa rikkaampien
pyrkimyksiä alistaa heidät orjuutta lähentelevään velkavankeuteen."


Alhanen jatkaa vielä samasta aiheesta kritisoimalla demokratian nykytilaa:


"Poliittinen demokratia on monin paikoin joutunut markkinavoimien ja niitä kontrolloivien suurpääomien ohjaukseen, ja merkittävä osa kansalaisista on menettänyt kiinnostuksensa ja uskonsa asioiden edistämiseen politiikan keinoin."


Kai Alhasen kirjaan kannattaa tutustua.


                                                                                                       Markku Laitinen

Mihin sitä uskoisi?

"Ihmiset rähisevät uskonnon puolesta, kirjoittavat sen puolesta, taistelevat sen puolesta, kuolevat sen puolesta, tekevät kaikkea - paitsi elävät niin kuin se opettaa."  (Charles Caleb Colton)


Mikään meidän ihmisten elämässä ei ole saanut niin paljon pahaa aikaan, kuin dokmaattinen uskon
harjoittaminen. "Uskon mitä kirjoitettu on."


"Uskonto, vaikka se kutsuisi itseään rakkauden uskonnoksi, joutuu olemaan kova ja rakkaudeton niitä kohtaan, jotka eivät sitä tunnusta."  (Sigmund Freud)


Miten on selitettävissä, että minun uskontoni oikeuttamana voin tuomita kenet tahansa vääräuskoiseksi?


Kaikkien uskontojen perusta on rakkaudellisuus, armo ja hyväksyntä. Mutta jos oikein tarkasti tutkimme, voimme löytää esimerkiksi vanhasta testamentista tappokäskyjä.


Kauneimmillaan usko tarkoittaa jotain, jonka Paul Tillich kuvailee näin: Armo iskee kun olemme tuskaisia ja rauhattomia. Valoaalto läpäisee pimeytemme, ja on kuin ääni sanoisi; "Olet hyväksytty."


                                                                                                        Markku Laitinen

Voitteko kuvitella?

"Voitteko kuvitella, että maallisen elämämme halut, toiveet ja murheet saisivat pitää meitä pauloissaan silmänkantamattomaan tulevaisuuteen asti ja että kaikki niistä seuraava kateus, viha ja kauna - sekä omamme että se, mitä toiset ihmiset tuntevat - saisi kasaantua loputtomiin eikä mikään vähentäisi sitä?"  (Albert Schweitzer)


En kuulu niihin jotka haaveilevat loputtomasta elämästä. Toivon vain, että voin kuoleman saapuessa huokaista: olen saanut elämästä kyllikseni.


On järjetöntä itsekkyyttä "pyytää" ikuista elämää. Pöyhkeydessään ihminen syytää varoja sen tutkimiseen, voisiko elämää pidentää loputtomiin.


Jokaisen tulee väistyä vuorollaan, että uusille tulokkaille on tilaa saapua. Kauniilla Telluksellamme on jo nyt liian suuri ihmispopulaatio ja silti jotkut haluaisivat olla täällä iänkaiken.


Elämä on määrämittainen ja sillä hyvä. Surun aihe on vain se, että joidenkin elämä päättyy niin kovin varhain.


                                                                                                     Markku Laitinen